Pentti Lahdensivu

Kansaa vaivaa jouluhysteria

2011-12-19T08:28:00.000-08:00

Viikonloppu vierähti Porissa Noormarkun kylässä. Kuntaliitoksen myötä kotikylästäni on nyt tullut osa Poria. Vanhempani viettävät eläkepäiviään Noormarkun kaupunginosassa sijaitsevassa palvelutalossa, Snällin tuvassa. Olen heistä jo aikaisemmin kertonutkin.
Asuminen lähes satavuotiailta vanhemmiltani, sujuu vielä jotenkuten palvelutalossa. Liikkuminen ja omatoimisuus on kuitenkin sen verran heikentynyt, että vaihto tehostetumman hoidon paikkaan voi kohta olla edessä. Aika näyttää miten käy.

Matka täältä Haukiputaalta sinne Porin kupeeseen on aika pitkä ja autolla en viitsinyt tällaisessa loskakelissä lähteä ajamaan. Onneksi junayhteydet pelasivat hyvin, eikä joulutungosta vielä ollut. Junassa on ihan tilavaa ja mukavaa matkustaa. Siis aivan toista, kuin lentokoneessa.

Joulukin on kohta. Tarkkaan laskien viiden päivän päässä on jouluaatto. Joka tuutista tulee jouluaiheista kamaa. Postilaatikko pullottaa mainoksia ja kaupoissa ihmiset juoksevat hiki päässä silmät kiiluen, tavaroita hamstraten. Kansan on vallannut jälleen kerran jouluhysteria ja kulutusjuhlat käyvät kuumana. Ihmisen hyvyys ja joulumieli mitataan tavaramäärinä ja pakettien paljoutena. Ehkä kaupallisuus on kansantulon kannalta välttämätön, mutta ei sillä joulurauhan kanssa ole mitään tekemistä. Ja pikku riimittely tähän loppuun:
”Kun Visa kassalla vingahtaa, niin joulurauhan sielu saa."
Onneksi vielä voi valita ja krääsäkisoihin ei ole pakko osallistua .
Hyvää Joulua kuitenkin.
Pena

”Lopsa” levällään Canarian auringossa

2011-12-06T10:34:00.000-08:00

”Lopsa” levällään Canarian auringossa

Käväisimme koko perhe viikon lomareissulla Canarialla. Tarkemmin Playa del Inglesissä Maspalomasissa. Suomalaisen mittapuun mukaan oli lämmintä. Keskimäärin +22 astetta ja hieman tuulista, mutta aurinkoista. Varsinkin perheen pienin nautti täysin siemauksin hotellin lasten uima-altaan lämpöisestä vedestä. Hän olisi jaksanut pulikoida altaassa vaikka koko ajan. Lapsiperheille hotellilla oli ihan kiitettävästi muutakin ohjelmaa.
Meillä varttuneemmilla uiminen jäi muutamaan kertaan, mutta auringosta tuli sen sijaan nautittua täysimääräisesti. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli saariretki, jossa oli mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin ja saaren luontoon.
Kun edellisestä Canarian matkasta oli vierähtänyt jo useampi vuosi, oli kokemus ihan tuore ja mielenkiintoinen. Sen voi sanoa, että hintataso oli selkeästi korkeampi kuin edelliskerralla ja kaikesta, jota ei etukäteen ollut tilannut, joutui maksamaan. Mitään ylimääräistä ei kuulunut matkan hintaan. Hinnat ovat ainakin Suomen tasoa ja joissakin tapauksissa korkeammat. Aina sai olla ”lopsa” levällään teki tai meni minne vain. Palvelu kyllä pelasi, mutta rahalla ja ”riksaa” piti myös muistaa antaa. Rahalla niin hymy kuin kumarruksetkin irtosivat herkemmin.

Lentomatkat olivat luku sinänsä. Koneeseen ahtauduttiin 50 x 60 cm istuintilaan, jossa sitten yli 6-tuntinen matka taittui polvet koukussa, lähes liikkumatta. Selkänoja kallistui n. 10 cm ns. makuuasentoon. Vain vessareissut toivat vaihtelua liikkumattomuuteen ja silloin tietysti liikkui koko penkkirivi, kun ohitustilaa ei ollut. Vessoja oli neljä ja kaikkiin kymmenien ihmisten jono. Se etu jonottamisessa oli, että polvia ei tarvinnut pitää koukussa, mutta pitkä jonotusaika veti kyllä jalat ristiin. Ruokailu keskipaikalla oli todellista taidetta, vain ranteita ja leukoja oli mahdollista liikuttaa. Jollain ihmeen konstilla se kuitenkin onnistui ilman suurempia kömmähdyksiä. Laitoin pusakan ja housut pesukoneeseen kotiin tullessani.
Kaikenlaisista kokemuksista se ihminen on valmis maksamaan jopa tuhansia euroja.

Mietin lisäksi, että kuinkahan hohdokas työympäristö on täyteen ahdettu matkustamo, jossa on myytävä virvokkeita (lue viinaa), arpoja, tuliaisia ja jaettava ruoka-annoksia ja kahvia useampaan kertaan. Lisäksi siivottava valtava määrä kertakäyttötavaraa yms. Tämä kaikki tehdään hymyillen ja kännisiä opastaen n. 8 km korkeudessa meluisan ja ahtaan lentokoneen käytävällä. Ehkä siitä pitää riittävän hyvällä palkalla.

Mutta vaihtelu virkistää ja kokemukset avartaa. Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu.

Kukahan paljastaisi valejohtajat.

2011-11-24T11:37:00.000-08:00

Tiedotusvälineissä on parin viikon aikana käyty vilkasta keskustelua ns. valelääkäreistä. Valelääkäri on henkilö, joka toimii lääkärinä ilman muodollista pätevyyttä. Tässä pisimpään jatkuneessa tapauksessa hoidettavat olivat vanhuksia. Meillä vanhuksilla nyt ei ole niin väliä, sillä siinähän kaikki voittavat jos loppusuoralla vähän avitetaan ja maaliviivan ylittää hieman nopeammin. Siinä ei lääkärikunnankaan maine mene, kun annetaan epäpätevän hoidella tällaiset asiat.
Yksi valehoitajakin on kaivettu esiin ja suurin huomio näyttääkin nyt kohdistuvan häneen. Mitähän tässä tehosyynissä vielä paljastuukaan. Näistä muutamista esimerkkitapauksista ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, mutta ns. yksityinen terveydenhoitopuoli johtaa tätä kisaa selkeästi. Onkohan niin, että rahan hankinnan huumassa tuollainen pikkuseikka kuin pätevyys ja ammattitaito ovat sivuseikkoja, tai jopa häiritsevät tuottoisaa bisnestä. Valvova viranomainenkin on joutunut tehosyyniin ja ihan aiheesta. Sen pitäisi olla tarkkana ja valveilla, että tällaisia ei pääsisi syntymään. Mistä niille korkeapalkkaisille johtajille oikein maksetaan, jos eivät hoida tehtäviään.
Kukahan paljastaisi nämä valejohtajat.

Hei pitkästä aikaa

2011-11-19T13:28:00.000-08:00

Hei pitkästä aikaa

Kun edellisestä kirjoituksesta tällä sivulla on kulunut yli kaksi vuotta on parempi kun ei selittele mitään.
Aloitan siis alusta.
Presidentinvaalit ovat käynnissä ja kaikki mahdolliset ehdokkaat on nimetty. Tai oikeammin Vasurit vahvistavat ehdokkaansa vasta sunnuntaina, mutta lopputuloshan on jo tiedossa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Kokoomuslainen ehdokas olisi ylivoimainen ja mielipidemittausten mukaan onkin, mutta kuten aikaisemmista vaaleista tiedämme kisoissa pitää jaksaa maaliin saakka. Halosen valinnasta muistamme miten varmoina pidettyjen porvariehdokkaiden vauhti hiipui loppumetreillä ja jo kolmannen kerran demari tuli valituksi Suomen tasavallan presidentiksi. Huolehtikaamme siitä että näin käy nytkin.

Kesän huippuhetket savusauna ja hillasuo

2009-08-03T06:25:00.000-07:00

Teimme vaimoni kanssa perinteisen kesälomamatkan syntymäkuntaani Noormarkkuun. Käymme siellä säännöllisesti muutaman kerran vuodessa mm. vanhempiani tapaamassa.
Lomamme vietämme isäni n. 150 v. vanhassa syntymätorpassa, joka edelleen on kesäisin asuttavassa kunnossa ja jonka olemme pyrkineet säilyttämään mahdollisimman alkuperäisessä asussa. Siellä ei ole juuri mitään nykyajan mukavuuksia, ei sähköä, vesijohtoa tai viemäröintiä ja peseytymistilana vanha savusauna. Siis varsin askeettiset olosuhteet, muta muuten todella upea paikka – varsinkin savusaunan lempeät tuoksuvat löylyt. Miljööstä huokuu vuosisatainen perinne ja ympäristön kiireettömyys ja rauha. Valitettavasti torpan käyttöä rajoittaa yli viidensadan kilometrin etäisyys.

o o o
Vanhempani ovat yhdeksänkymmentäviisivuotiaita virkeitä vanhuksia. He muuttivat Noormarkun palvelutaloon ”Nällin Tupaan” keväällä. Oikeampi nimi taitaa olla Snäll, mutta paikallisessa kielenkäytössä nimi on muuttunut Nälliksi. Tähän saakka vanhempani ovat asuneet rivitalossa kahdestaan kunnallisen kotiavun ja siskoni avustamana. Terveyden ja liikuntakyvyn heikentyessä he sitten keväällä päättivät muuttaa täyden palvelun laitokseen.
He ovat saamaansa palveluun hyvin tyytyväisiä. Varsinkin isä, joka äitiä enemmän liikuntarajoitteisena tarvitsee ulkopuolista apua nauttii siitä, että aamulla herätetään ja puetaan, päivällä saa hoitoja ja illalla pestään ja laitetaan yöpuulle. Henkilökunta huolehtii kiitettävästi ja muiden asukkaiden kanssa voi seurustella.
Myös meidän lasten näkökulmasta heidän ratkaisunsa oli onnistunut. Haukiputaalta käsin heidän tukemisensa on ollut satunnaista ja etäisyydestä johtuen mahdotontakin. Eniten heidän päätöksensä helpottaa sisartani, joka naapurissa asuvana on vastannut vanhempiemme hyvinvoinnista, toiminut lähes omaishoitajana. Vanhempieni toive on, että he saisivat mahdollisimman kauan nauttia nykyisestä huolenpidosta. Sitä toivon minäkin.

Seuraan mielenkiinnolla miten Pori tulee hoitamaan nyt hyvin järjestetyt vanhuspalvelut Noormarkun liittyessä vuoden vaihteessa kaupunkiin.

o o o
Kuka tietää mikä on niin arvokas marja, että jokaiselle on kumarrettava erikseen? No se on Haukiputaan hilla, sillä sen verran harvakseltaan niitä tänä vuonna on. Vaikka ennusteet eivät suurta hillasatoa luvanneetkaan, suolle piti kuitenkin mennä. Veri vetää tarpomaan vetisiä nevoja, koluamaan metsäisiä suosaarekkeita ja hikoilemaan helteessä. Oman piristeensä hillastukseen tuovat tuhannet itikat, paarmat ja kärpäset, joita ei millään torjunta-aineilla saa pysymään pois kimpusta. Kaiken vaivan kruunasi kuitenkin muutama hillalitra, jotka talven varalle säilöin pakasteeseen. Ne ovat todella arvokkaita marjoja.
Jaa, että mistä hillat löysin? Sen verran voin opastaa, että länsipuolella kuntaa on liian vetistä ja eteläpuolella sijaitsee Oulu. Muista suunnista kannattaa lähteä etsimään.

Kesämietteitä

2009-07-04T08:24:00.000-07:00

Kesä on vihdoin tullut tänne Haukiputaallekin. Hellettä pukkaa niin että tällaista pohjoisen elävää ihan hirvittää. Joku sanoi, että ei pidä valittaa jos kerran vuodessa on vähän lämpimämpääkin. Kylmä kausi on sen verran pitkä, että muutaman viikon lämmin jakso on ihan paikallaan.
Sovitaan että se on näin.
o o o
Olen tehnyt kattoremonttia. Korjaan asuntoni yli kolmekymmentä vuotta vanhaa huopakattoa. Mielenkiintoista puuhaa, kun sitä ei ammatikseen tee. Miettimiseen menee vähintään yhtä paljon aikaa kun katon tekoon. Parempi kuitenkin harkita ja kysellä asiantuntijoilta, kuin kärsiä väärin päällystetyn katon aiheuttamista ongelmista. Hankalimpia paikkoja ovat savupiipun ja ilmastointiputkien juuret. Helleilma ei ole huopakaton tekoon ollenkaan sopiva. Huopa kun lämmetessä alkaa pehmetä ja sen käsittely ei silloin onnistu. Olenkin työskennellyt iltaisin kun aurinko ei enää lämmitä. Onneksi työ alkaa jo olla voiton puolella.
o o o
Remontin teossa on myös vaaransa, putosin nimittäin katolta. N. kolmen metrin pudotus tikkaiden luiskahdettua alta oli lopettaa koko katonkorjauspuuhan. Jostain omituisesta syystä vammoja ei tullut muualle kuin oikean jalan pikkuvarpaaseen, joka onkin sitten ollut varsin kipeä. Se on lisäksi turvoksissa ja ainoat kengät jotka sopivat jalkaan ovat sandaalit ja lenkkarit.
Katonkorjaukseen tuli muutaman päivän tauko, mutta nyt se taas sujuu.
Vaimon diagnoosi oli, että kyllä sinne yläpäähänkin joku vamma tuli, kun kiipesin katolle varvas turvoksissa muutaman päivän potemisen jälkeen uudestaan.
o o o
Pikkuvarpaan hoito oli oma episodinsa. Soitin terveyskeskukseen ja kyselin josko pääsisin lääkärin vastaanotolle ja selitin mitä oli tapahtunut. En päässyt. Sain sen sijaan ohjeet teipata varvas toiseen varpaaseen ja tukea kipeytynyt kohta muutenkin urheiluteipillä. Tein työtä käskettyä ja linkkasin teipatulla varpaalla puolitoista viikkoa. Särkyä ja turvotusta se ei poistanut, mutta aiheutti melkoisen ihottuman teipatulle alueelle. Nyt hoidan säryn lisäksi ihottumaakin, mutta ilman teippiä. Varvas on hieman kuin eri paria ja epäilen, että sille on lopulta annettava muutakin kuin teippihoitoa ja Lamysilia edellyttäen, että pääsen vihdoin lääkäriin. Mutta se on sitten jo eri tarina.
o o o
Haukiputaan Kunta on päättänyt paikata kunnan heikkoa taloudellista tilannetta harkitsemalla investointiensa toteuttamista ns. PPP-mallilla. Kirjainyhdistelmä tulee hienosta englanninkielisestä nimestä, jota en muista enkä osaisi lausuakaan. Suomeksi ja pelkistäen se tarkoittaa investointien rahoittamista osamaksulla ja lainanoton välttämistä. Haukiputaan poliittista valtaa pitävien porvarien kannalta lainanoton lisääminen vaarantaa kunnan säilymisen itsenäisenä ja lisää Ouluun liittämisen paineita. Porvarien mielestä saa maksaa mitä vain, kunhan pelikenttä säilyy omissa käsissä.
PPP-mallille voisi antaa ihan suomenkielisenkin nimen. Ehdotan seuraavaa: ”Perusteellisesti Päin Persettä-malli” tai ”Porvari Porvari Porvari-malli”. Viimeksi mainittua ehdotti valtuustoryhmämme nuorin jäsen, Henri Kylen. Jos joku keksii vielä kuvaavamman nimen, niin siitä vain.

Pentti Lahdensivu

Terveyskeskuksesta hyvää päivää, olette ottaneet yhteyttä

2009-04-21T01:53:00.000-07:00

Olen potenut flunssaa kohta kolme viikkoa. Kuvittelin sen menevän ohi pienellä niiskutuksella ja lievällä kuumeilulla, muta tämä näyttää olevankin ärhäkkää laatua. Olen makoillut voimatonna, räkäisenä ja yskien kohta kolme viikkoa. Lopulta uskoin, että ei tämä kotikonstein häviä ja soitin terveyskeskukseen. Diagnoosi kuului poskiontelotulehdus, jota hoidetaan antibiooteilla. Itse asiassa arvasin tautini laadun, sillä olen vastaavaa potenut aikaisemminkin.

Ihmettelivät terveyskeskuksessa miksi en ole tullut aikaisemmin. Jotenkin sitä vähättelee flunssaa ja ajattelee selviytyvänsä vaivoistaan kuumalla mehulla ja särkylääkkeillä. Ehkä siinä on sitäkin, että ei halua tiukassa taloudellisessa tilanteessa kamppailevan kunnan vähäisiä perusturvan voimavaroja käyttää omasta mielestään turhaan. Toisaalta ajoissa hoidettu vaiva on varmaan yhteiskunnallekin edullisempi kuin pitkään venynyt ja kallista erikoissairaanhoitoa kaipaava operaatio.

Lehtien yleisönosastoilla mielipiteitään esittävät moittivat usein terveyskeskukseen pääsyn hankaluutta. Itse pääsin pienen odottelun jälkeen keskustelemaan vaivastani hyvin asiallisen henkilön kanssa ja sain vastaanottoajankin samalle päivälle. Mielenkiintoista oli, että lääkärin sijasta minut ohjattiin sairaanhoitajan pakeille. Hän tutki minut hyvin ammattitaitoisesti ja totesi vaivani laadun. Lääkkeet tautiini määräsi kuitenkin vielä lääkäri. Ihan järkevää tehtävien jakoa ja tehokasta terveydenhuollon voimavarojen käyttöä.

Olette varmaan huomanneet, että terveyskeskus on ottanut käyttöönsä uuden palvelumuodon. Jos puheluun ei ehditä vastaamaan sinne voi jättää soittopyynnön ja terveyskeskuksesta soitetaan takaisin. Asiakkaan ei itse tarvitse jonottaa linjoilla pitkiä aikoja, vaan odottaa yhteydenottoa kotona. Tämä siis kiireettömissä tapauksissa ja vielä saman päivän aikana. Toimii kuulemma hyvin, mutta yhteydenottopuhelut työllistävät melkoisesti, kertoi minua hoitanut sairaanhoitaja.

Kaikkein hankalinta on ollut kestää liikkumattomuutta. Ulkona on ollut loistavia hiihtokelejä, yöpakkasten ansiosta varmaan parhaimmat hankikannot vuosiin. Järki sanoo kuitenkin, että nyt on oltava paikallaan ja podettava tauti pois. Liiallisella hätäilyllä viivytetty toipuminen voi pilata koko kesän.

Metsänomistajan onnea

2009-04-13T11:39:00.000-07:00

lähes kaikki taimet oli syöty

Olen syntyään satakuntalainen ja käväisimme vaimon kanssa ns. kotipuolessa, Noormarkussa, tapaamassa vanhempiani. Reilusti päälle yhdeksänkymppiset vanhukset elelevät kahdestaan rivitaloasunnossaan kunnallisen kotihoidon ja sisareni avustamana. Varsinkin sisareni apu on elintärkeä, sillä liikuntarajoitteisina ja horjuvan terveyden takia he tarvitsevat useampikertaista päivittäistä apua. Onneksi sisareni asuu lähellä ja hän ainakin toistaiseksi jaksaa hoivata elämänsä ehtoopuolta eleleviä vanhempiamme. Sisareni ansaitsee haastavasta työstään tunnustuksen ja kiitokseni. Minun säännöllinen osallistumiseni vanhempieni hoitoon ei ole pitkän etäisyyden vuoksi mahdollista. Voin olla vain henkisenä etätukena sisarelleni. Onneksi on näitä yhteydenpitovälineitä. Kiitos Tarja.

Olen mielenkiinnolla seurannut synnyinpitäjäni ponnisteluja Suomen kuntien vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tilanne on siellä hieman samankaltainen kuin Haukiputaallakin. Palveluja pitäisi järjestää, mutta rahaa ei ole. Noormarkku onkin ottanut lusikan kauniiseen käteen ja päättänyt liittyä Poriin. Kuntarajan poisto tapahtuu ensi vuoden alussa siis varsin nopealla aikataululla. Ratkaisu tehtiin siellä valtuuston yksimielisellä päätöksellä, eikä siinä sukulaisteni mielestä ole minkäänlaista ongelmaa. Kun Porissa käydään töissä ja palvelutkin haetaan pääosin sieltä, ei liittyminen porilaisiksi tunnu heistä mitenkään vaikealta. Miksihän meillä täällä Haukiputaalla samanlaisessa tilanteessa vielä sinnitellään.

Sisarellani ja minulla on yhteisomistuksessa suvun entinen kotitorppa, jossa on muutama hehtaari metsää ja vanhan torpan rakennukset. Käväisin muutama vuosi sitten hakatulla pienellä ”metsäpläntillä” katsomassa sinne istutettujen kuusentaimien kuntoa. Yllätyksekseni havaitsin, että lähes kaikki taimet oli syöty. Jokaiselta taimelta puuttui latvus ja osa oli hävinnyt kokonaan. Lisäksi joku varsikin oli kaluttu paljaaksi. Oletan hirvien tai peurojen tehneen tuhojaan. Joka tapauksessa koko alue on istutettava uudestaan. Maksajasta ei vielä ole tietoa, mutta varmaan ainakin osittain se on omalla vastuulla.
Ihmeellistä asiassa on se, että tähän saakka hirville on kelvannut vain mäntyjen vuosikasvut, mutta kuusentaimet ovat saaneet olla rauhassa. Mikähän niille nyt on tullut, vai onko porukkaan eksynyt joku geenimuunneltukin.
Käväisi mielessä siinä sellainenkin, että hankin hirvikiväärin ja jään passiin.

Näin pääsiäisen aikoihin huomaa miten kevät etenee Suomessa hyvin eri tahtiin. N. 500 km Haukiputaalta etelään ei juurikaan ole enää lunta ja luonto heräilee talvihorroksestaan. Kotikyläni joesta jäät olivat lähteneet ja sinivuokot aloittivat kukintaansa. Myös linnut tekivät muuttoaan. Pohjanmaan vetisillä pelloilla näimme joutsen-, hanhi- ja kurkiparvia kosteikoissa ruokailemassa ja levähtämässä matkallaan pohjoisen pesimäpaikoilleen. Valkoisia pitkäkaulaisia lintuja oli paikoin satamäärin. Kohta niitä näkyy täälläkin, kunhan kevät sulattaa lumet ja vesien jäihin syntyy avantopaikkoja. Tervetuloa pohjoiseen

Sain matkatuomisina kevätflunssan. Olen yskinyt, köhinyt ja räkinyt kuten flunssassa kuuluukin. Olo ei ole oikein mukava, jonka jokainen flunssaa sairastanut tietää omasta kokemuksestaan. Toisaalta olen onnellinen, että tämä taitaa olla kohdallani ensimmäinen tämän sortin tauti melkein vuoteen. Ehkä vastustuskykyisyyteeni vaikuttaa se, että kuntoilen aika paljon, siis liikun ulkona. Hiihtokilometrejä on kertynyt ihan kiitettävästi. Tai mikä sitten lieneekään syy, mutta nyt tarttui sellainen virus joka läpäisi suojuksen ja pisti köhimään. Koetan nitistää sen kotikonstein juon lämmintä, lepäilen ja luen jonkun hyvän kirjan. Se vie ajatukset kurjasta olosta fiktioiden maailmaan.

Sukset jalkaan ja hangille

2009-03-29T12:25:00.000-07:00

Olen hiihdellyt tänä talvena vajaa 900 km ja nauttinut talvisista maisemista, luonnosta ja meren saarien rauhasta. Kun riittävän pitkälle merelle hiihtää, mantereelta kantautuva melu vaimenee ja ainoa ääni on tuulen suhina jäälakeudella. Satunnainen moottorikelkkailija rikkoo joskus hiljaisuuden, mutta muuten on varsin rauhallista.

On ollut todella loistavat aurinkoiset ja vähätuuliset säät hiihtää ja merellä voi hiihtää kestävällä hangella ihan missä vain. En ole enää aikoihin latupohjia kolunnut, vaikka ne hyvässä kunnossa ovatkin. Hanki kantaa joka puolella ja retkensä suunnan ja kohteen saa valita mielensä mukaan. Pidemmälle hiihtäessä on syytä kuitenkin ottaa huomioon tuulen suunta ja aloittaa matka mieluimmin vastaiseen, jolloin paluu on väsyneenä mukavampi tehdä.

Retkeni ovat kohdistuneet pääsääntöisesti johonkin saariin Riisiin, Röyttään, Kropsuun ja sieltä Virpiniemeen. Takaisin on joskus tultu metsälatuja pitkin. Saarissa on levähdys- ja nuotiopaikkoja, jotka ovat hyvässä kunnossa. Suosittelen käväisemään niin kauan kuin keväisiä hiihtokelejä riittää. Hankikanto kestää yleensä pari kolme viikkoa ja nyt alkaa olla pakkaskelien viimeisiä aikoja.

Joulun ajan talvimyrskyjen jäljiltä ulkosaarissa ja kareilla on valtaisia jääröykkiöitä, jotka muodostavat varsin arktisia näkymiä. Etelässä asuva vanhin poikani ihmetteli hänelle lähettämiäni kuvia. Hänen oli vaikea uskoa niitä Haukiputaalla otetuiksi. Luulisin, että suurimmalle osalle haukiputaalaisistakin ne ovat outoja ja katsomisen arvoisia luonnonmuodostumia. Lähimmät löytyvät Martinniemen majakan länsipuolelta ja Isoniemen edestä, siis aika läheltä. Kannattaa laittaa sukset jalkaan ja käydä katsomassa. Hanki kantaa kyllä kävellenkin, jos hiihtimiä ei ole.

Ei kun sukset jalkaan ja luontoretkelle meren avaraan ja valkeaan maisemaan.

Minusta tuli ”isotuffa”

2009-03-27T13:11:00.000-07:00

Minusta tuli n. viikko sitten isoisoisä tai isotuffa, kuten synnyinseudullani Satakunnassa isoisää tavataan sanoa. Vanhimman poikani tytär sai nimittäin tyttären. Samalla minun 94-vuotiaasta isästäni tuli isoisoisoisä. Kun kerroin vanhemmilleni uudesta suvun jäsenestä, isäni toivoi häntä puhuteltavan Kalle vaariksi ja äitiäni Martta mummoksi. Varmaan se n. viikon ikäiselle uudelle tulokkaalle onkin helpompaa, sitten kun hän tällaisia asioita alkaa tajuamaan. Näin se suku kasvaa ja laajenee. Lienee kuitenkin harvinaista, että sukua on viidessä polvessa.

Muuten hienossa asiassa on yksi harmillinen puoli. Tämä uusi tulokas syntyi Hollannissa, jossa hänen vanhempansa asuvat. Kyläilymatkat ovat aika pitkiä, eikä siellä noin vain piipahdeta päiväkahveilla tai viikonloppuisin. Toivottavasti nuoret vierailevat usein Suomessa, jolloin meillä vanhuksillakin on aikaa tutustua jälkikasvuunsa. Toukokuussa tavataan kuulemma ensi kerran, sitä odottelen kovasti.

Olen pitkästä etäisyydestä huolimatta jo kuitenkin nähnyt vastasyntyneen Sara, Olivia, Alexandran. Siellä vastasyntynyt saa nimen heti maailmaan tultuaan. Sain sähköpostilla hänestä kuvan heti synnytyksen jälkeen ja sen jälkeen kuvia on tullut useampiakin. Nykytekniikalla voi näin hieman korjata pitkää etäisyyttä.
Sara on todella ihanan näköinen vauva.
Vielä parempi väline on Skype, jota poikani käyttää yhteydenpitoon tyttärensä kanssa. Siinä kuulemma tietokoneen välityksellä saa näkyviin kuvan ja äänenkin kuin puhelimessa. Hienoa ja upeaa tai pitäisikö sanoa fantastista, jota nykyisin käytetään ilmaisemaan jotain hyvin onnistunutta ja ennen kuulumatonta asiaa.

Hollannissa lapset synnytetään pääsääntöisesti kotona, joka minulle oli yllätys. Jos synnytys jostain syystä tapahtuu sairaalassa, kotiutus tapahtuu heti synnytyksen jälkeen. Kätilö ja tarvittaessa lääkäri tulevat kotiin ja äiti ja lapsi saavat näin toipua synnytyksestä tutussa ympäristössä. Äitiä tuetaan ja autetaan synnytyksen jälkeen kotikäynnein. Heillä varmaan tällaiseen käytäntöön on omat syynsä ja perinteensä, suomalaisesta käytännöstä se kuitenkin poikkeaa kovasti. Tästä huolimatta poikani tytär ja hänen vauvansa voivat erinomaisesti.

Saran hollantilainen isä on ammatiltaan sairaanhoitaja ja samaa alaa opiskelee myös hänen äitinsä. Nuorenparin tarkoitus oli muuttaa asumaan Suomeen, jos isälle olisi löytynyt koulutustaan vastaavaa työtä. Ei löytynyt kuukausien ponnisteluista huolimatta. Heidän oli työtä saadakseen ja elääkseen pakko muuttaa takaisin isän kotiseudulle Hollantiin, josta työpaikka löytyi välittömästi. Ihmeellistä, kun Suomessa podetaan alan työvoimapulaa ja maan hallitus on hankkimassa sairaanhoitajia kauko-idästä saakka. Olisiko niin, että pulaa onkin ns. halpatyövoimasta, jolloin eurooppalaisin työehdoin palkattava ei olekaan sopiva. Selitys, miksi työpaikkaa ei löytynyt oli puutteellinen kielitaito, joka kuitenkaan ei ole este filippiiniläisen sairaanhoitajan palkkaamiseen. Käsittämätöntä ja syrjivää toimintaa, enkä tällä arvostele filippiiniläisten ammattiaitoa.

Haukiputaan syvenevän yhteistyön ja kuntaliitosselvityksen ihmeelliset kiemurat.

2009-03-06T13:59:00.000-08:00

Talousvaikeuksiensa kanssa kamppaileva Haukipudas päätti PARAS-lain velvoittamana teettää syvenevän yhteistyön selvityksen. Siihen päädyttiin kun ei haluttu suoraan tehdä kuntaliitosselvitystä Oulun kanssa.
Päätös tehtiin lain velvoittamana ja vallassa olevien kokoomuksen ja keskustan kannan vastaisesti. He eivät olleet silloin eivätkä ole nytkään Ouluun liittymisen kannalla. Luultavasti he kuitenkin olettivat selvitystyön tukevan omaa kantaansa. Tuntui varmaan vaikealta todeta oma kanta vääräksi, kun kaikki osaselvitykset yksimielisesti osoittivat Haukiputaan selviytymistieksi Oulu-liitoksen. Tuloksesta ei voinut syyttää edes vasemmistoa, sillä työryhmissä työskenteli virkamiehiä hyvin kattavasti sekä Oulusta että Haukiputaalta. Vain viimeinen, hätäisesti ja itsenäistä kuntavaihtoehtoa suosivin talousluvuin Audiatorilla teetetty arvio antoi tilaajalle pienen toivonkipinän, mutta siinäkään ei tulevaisuutta nähty kovin valoisana.

Poliittisten voimasuhteiden muutos

Koko asialla on pitkä historia. Kunnan poliittisissa voimasuhteissa oli jo kahdeksan vuotta aikaisemmin tapahtunut muutos. Keskusta ja kokoomus saavuttivat v. 2000 kunnallisvaaleissa enemmistön, joka aluksi toteutui vihreiden tuella. V. 2004 vaaleissa kannatus riitti jo keskustan ja kokoomuksen yhden äänen enemmistöön ilman apupuolueita. Valtuustossa siirryttiin ns. 22-21 aikaan, joka tarkoittaa äänestystulosta, jolla valtuustossa vahvistettiin keskusteluitta keskustan ja kokoomuksen yhteisissä ryhmäkokouksissa tehdyt päätökset. Nykyinen enemmistö ja valta luvuin 23-20 nojautuu perussuomaisiin. Kokemusta siitä miten enemmistö tulee valtaansa käyttämään ei vielä ole, mutta merkit aikaisemman käytännön jatkumisesta ovat vahvat.

Ylimmässä johdossa poliittinen puhdistus

Kunnan ylin virkamiesjohto oli valtasuhteiden muuttuessa v. 2000 enemmistöltään vasemmistolaista. Vain tekninen johtaja ja silloinen uusi kunnanjohtaja edustivat porvarillista aatemaailmaa ja heille kaivattiin kipeästi apuja. Luonnollinen poistuma oli liian hidas eikä sitä voinut, vaikka haluja olisi ollut, oikein lakia ja sopimuksia rikkomatta nopeuttaa. Uusi kunnanjohtaja tarttui kuitenkin ripeästi toimeen ja ensimmäiseksi sivistystoimi sai uuden keskustalaisen johtajan. Seuraavaksi kunnanviraston talous- ja suunnittelusihteeri sai siirron sivistystoimeen. Selvitystyön aloittamisessa avautui mahdollisuus päästä eroon demaritaustaisesta kunnankamreerista , joka virkauransa huipennukseksi suostui selvitysmieheksi. Hänen sijaisekseen palkattiin pika pikaa keskustalaisen aatemaailman omaava henkilö, joka myöhemmin palkattiin kunnankamreerin virkaan. Samalla tavalla meneteltiin PARAS-hanketta selvittämään siirtyneen vasemmistolaisen perusturvajohtajan kohdalla. Hänenkin sijaisekseen palkattiin keskustalainen virkamies. Näin paketti alkoi olla kasassa. Ja lopuksi viime vuoden lopulla kunnanjohtajakin vaihtui, mutta poliittinen väri säilyi. Onnellinen tilanne kun johtoryhmässä lähes kaikki ovat porvareita ja luottamushenkilötkin edustavat samaa linjaa.

Pelikentän luovuttaminen katkeraa

Mutta palataanpa alkuperäiseen teemaan, eli kunnan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen ja yhteistyöselvityksiin. Selvitystyön edetessä alkoi näyttää siltä, että se ei tuokaan sellaista vastausta, joka tukisi itsenäisenä kuntana pysymistä. Kun koko Suomen talous on suistunut lamaan ja rahahanat valtionkin taholta ovat sulkeutumassa ei itsenäisenä pysymiselle löydy siltäkään taholta tukea.
Harmillinen asia kun olisi poliittista valtaa ja saman henkinen virkamieskunta mutta ei resursseja vallan käyttöön. Pelikentän luovuttaminen toisille, siis Oululle, tuntuu katkeralta kun sen on juuri saanut vallattua itselleen. Vähänkin asioita tunteva tajuaa, että Haukiputaalla nykyisin poliittisessa vallassa oleva ei Oulussa ole juuri mitään. Vaikka liitossopimus ja laki takaavatkin työntekijöille työsuhteiden säilymisen, ei kunnan ylimmälle poliittiselle johdolle olekaan löydettävissä nykyisen tasoisia tehtäviä. Eihän sellaista saa päästää tapahtumaan, kun vielä on valtaa estää se.

Avoimuus ja tieto tärkeää

Syvenevää yhteistyötä selvittävä ryhmä teki työstään tarkan suunnitelman ja aikataulun. Työtä käynnistettäessä painotettiin mm. avoimuutta ja tiedotuksen merkitystä päättäjien työn helpottamiseksi. Avoimuus ja rehellisyys ovat myös kunnanvaltuuston yksimielisesti hyväksymiä arvoja työskentelylleen. Asiasta päätettiin tiedottaa myös kuntalaisille erilaisissa tiedotustilaisuuksissa. Näin myös tehtiin, vaikka niistä ei mitään runsaasti kuntalaisia kerääviä yleisömenestyksiä tullutkaan. Näin Haukiputaan poliittinen valtaryhmä ehkä halusikin, sillä tilaisuuksista tiedottaminen oli heikkoa.

Tiedotuslehti liikaa

Loppuhuipentumana selvitysryhmä teki työnsä tuloksista tiedotuslehden, joka oli tarkoitus julkaista kaikissa selvityksessä mukana olleissa kunnissa Oulussa, Haukiputaalla ja Yli-Iissä. Tämä oli kuitenkin liikaa Haukiputaan ylimmälle johdolle, joka ei alun perin odottanut työryhmältä tällaista tulosta. Avoimesti Ouluun liittymistä puoltavaa tietoa ei haluttu kaiken kansan tietoon. Lopputuloksena oli, että Haukiputaan ylin virkamies- ja poliittinen johto ei suostunut maksamaan kunnan osuutta lehden painokustannuksista ja kielsi lehden painamisen ja levittämisen Haukiputaan alueelle. Kun Haukipudas näin vetäytyi vastuusta, eivät Yli-Ii ja Oulukaan halunneet lehteä jakaa. Olisi tuntunut varmaan omituiselta julkaista sellainen tiedote, joka ensin yhdessä tehdään, mutta jonka sisältöä eräs keskeinen tekijä ja alullepanija ei halua julkistaa.

Olen lehteen tarkoitetut jutut lukenut enkä ymmärrä mitä niin vaarallista niissä oli, että ne haluttiin salata haukiputaalaisilta ja kaikilta muilta n. 120.000 Oulun seudun kuntalaiselta. Vaarallista sen sijaan on se, että kuntalaisilta halutaan pimittää tutkittua tietoa kunnan kyvystä selviytyä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ja mahdollisuuksista tarjota kuntalaisten tarvitsemia peruspalveluja tulevaisuudessa.

Peruspalvelujen tuottaminen kuntalaisille näyttää olevan täysin toisarvoinen asia johtavien virkapaikkojen säilyttämisen ja poliittisen vallanhimon rinnalla.

Pentti Lahdensivu

Hiihtolatu ei ole moottorirata

2009-02-17T00:03:00.000-08:00

Haukipudas-hiihto lähestyy ja luntakin on satanut niin, että hiihtoreitin latupohjatkin on saatu ihan tyydyttävään kuntoon. Tarkemmin sanoen ne olisivat hyvässä kunnossa, ellei joku tai jotkut moottoriajoneuvoilla liikkuvat pilaisi niitä. Haukipudashiihdon ladun Ervastinrannan puoleisella pätkällä joku motoristi pitää latupohjaa harjoitusratanaan. N. kolmen kilometrin matkalla maasturilla tai suurehkolla mönkijällä on ajettu tarkoituksella latupohja pilalle. Ajoneuvon jäljet tulevat Ervastinrannan suunnalta ja palaavat sinne. Oletan , että joku sikäläinen on teosta vastuussa.

En usko, että olet niin tyhmä tai tietämätön, että et tiedä ajavasi latupohjalla. Tiedät varmaan senkin, että latupohjan teko vaatii paljon työtä ja yhteisiä varoja, siis sinunkin veroeurojasi. Jos sinulla on voimassa oleva moottoriajoneuvon ajolupa, tiedät myös senkin, että talvinen maastoajo on luvallista vain sitä varten merkityillä reiteillä. Latupohja ei ole moottoriliikennereitti. Toimit liikennesääntöjen ja -lain vastaisesti. Sinun kannaltasi olisi viisasta lopettaa moinen hölmöily.

Ehdotan , että käyt korjaamassa jälkesi tai sovit kunnan latujen kunnosta vastaavien kanssa siitä ja korvaat aiheuttamasi vahingon. Se olisi vastuullinen ja yhteiskunnallinen teko.

Alistettu, alaston työntekijä

2009-02-13T00:12:00.000-08:00

Mielenkiintoisia kannanottoja ministereiltä. Työntekijöiden riisumisesta alasti, jos työnantaja niin vaatii, viestintäministeri Suvi Linden. Oppositio on katkerien ihmisten joukko, opetusministeri Henna Virkkunen ja demarit ovat Terijoen hallituksen porukkaa, talousministeri Jyrki Katainen. Muistanette myös uuden ulkoministerin Aleksander Stubin uransa alussa julkituoneen lausahduksen ajatuksistaan maratonjuoksussa ” jaksan, kun ajattelen USA:n ulkoministerin Condoleezza Rice:n sääriä”, joka nyt sinänsä kuvaa nuoren miehen ihan luonnollisiakin fantasioita ja ajatuskulkua. Aikaisemman ulkoministerin Ilkka Kanervan tekosista ja ajatuksista nyt puhumattakaan.

Yhteistä näille kaikille henkilöille on, että he ovat kokoomuslaisia poliitikkoja, sitä ”Toivo-puolueen” kuumaa ryhmää. Kun riittävän moni saman ryhmän jäsen esiintyy saman tyylisesti, tulee väistämättä mieleen, että kysymys on koko puolueen poliittisesta linjasta. Kuinka paljon tällaisia ajatuksia on aikaisemmin esiintynyt, ei ole tiedossani. Oletan niitä ennenkin esitetyn, vaikka suomalainen vapaa tiedonvälitys ei ole niitä nykyisellä teholla esiin nostanutkaan.

Kokoomus on Gallup-tulosten perusteella kovassa nousussa ja nousuhuumassa pidäkkeet tahtovat pettää. Aikaisemmin niin siloisen ja huolitellun ulkokuoren alle kätketty raaka kapitalistinen ajattelu pulpahti nyt esiin. Kävi kuin liikaa nousseelle pullataikinalle, ei pysynyt astiassa ja alkoi käymään. Mielestäni on hyvä, että Suomen toivona ja työläisen asialla esiintyvän konservatiivipuolueen johto näin kertoo todellisen linjansa. Maksun aika on nyt, hyödyn saa suuryritys ja maksaja on tavallinen kansa jota on vaaleissa raàsti höynäytetty.

On oltava todella tehokkaasti aivopesty tai suorastaan tyhmä, jos ei ymmärrä kenen etuja työntekijöitä riisuva ja kyykyttävä puolue ajaa. Olettaisin juuri Nokian palkkalistoilla ainakin vielä vähän aikaa olevien äänestäneen näitä Toivo-puolueen edustajia viimeisissä kunnallisvaaleissa ja aikaisemmin eduskuntaan säätämään nyt valmistelussa olevaa lakia ”Lex Nokiaa”. Omat koirat kusivat kintuille tai paremminkin suoraan silmille.

Yhden ja näin konservatiivisia ajatuksia esittävän puolueen nousukiito alkaa hirvittää. Sen vallassaolon seuraukset ovat tavalliselle kansalle katastrofaalisia. Vuosikymmenten työ vähäosaisten aseman kohentamiseksi mitätöidään. Yksityisen yritystoiminnan etu menee kaiken muun edelle. Se on kovan porvaripolitiikan hinta. Sitä saa mitä tilaa.

Pentti Lahdensivu

Pakkaspäivän mietteitä

2009-01-16T01:27:00.000-08:00

Istun pakkaspäivänä tietokoneen ääressä kirjoittamassa ja katselen aina silloin tällöin ikkunasta avautuvaa talvista maisemaa.
Rentoutan välillä selkää ja selkiytän ajatuksia.

Pakkanen on huurruttanut puut valkoiseen harsoonsa ja oksilla istuvat talitiaiset höyhenet pörhöllään. Harakkakin on pyöreä kuin pallo, liekö kylmissään. Tällaisilla ilmoilla on tärkeää, että linnuilla on ruokana siemeniä ja talipalloja, sillä kylmä vaatii linnuillekin kunnon eväät. Täältä sisätilojen lämpimästä voi vain ihmetellä miten tuollaiset hennot luontokappaleet kykenevät sopeutumaan nykyisin niin nopeasti vaihtuviin säihin ja lämpötiloihin.

Pitääkin tässä käydä tarkistamassa, että litulaudalla on nokkaan laitettavaa.

Keski-Euroopassa kärvistelevät kylmän kourissa ihmiset. Tuontienergian varassa elävät tavalliset kansalaiset ovat joutuneet energia- ja valtapolitiikan uhreiksi Venäjän katkaistua Ukrainan kautta kulkevista kaasuputkistaan kaasun. Käytettävissä olevien tietojen varassa on vaikea ottaa kantaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä, mutta tilanne on tavattoman hankala talvisissa sääolosuhteissa eläville ihmisille, kun muita energiavaihtoehtoja ei juuri ole. Mitenkähän meillä Suomessa asia mahdettaisiin hoitaa, jos täällä oltaisiin yhden energiantoimittajan ja putken varassa ja tulisi mutkia kauppasuhteisiin. Kahdenkymmenen asteen pakkasella taitaisi tulla välihousujen hankinta ajankohtaiseksi. Tuntuu ihan mukavalta, että itsellä on puulämmitteinen sauna ja takkakin vielä kaiken varalle.

Rovaniemellä ovat jo saaneet kylmäharjoitella, kun entisen Kemijoki oy:n rivitaloasunnoista katkaistiin lämmöt ja sähköt taloyhtiön maksamattomien laskujen takia. Tämäkin tapaus osoittaa, että silloin kun bisnesmaailma hoitaa asiansa huonosti, kärsijänä on aina tavallinen ihminen.

Gazalaisissa tunnelmissa

2009-01-01T11:56:00.000-08:00

Olihan myräkkä eilen ja viime yönä. Nurkissa vinkui ja kolisi, kun tuuli tuiversi 28 metrin sekuntivauhdilla. Onkohan tuo nyt sitä ilmakehän lämpenemistä aiheutuvaa kasvihuoneilmiötä, vai miksi sitä sanotaan. Hävityksen tunnelmaa lisäsivät kaikkialla paukkuvat uudenvuoden pommit ja pimeyttä hetkellisesti valaisevat pienemmät ja suuremmat raketit. Tuli ihan Gazalainen tunnelma. Onneksi asearsenaali pysytteli kuitenkin ilotulitustasolla.

Liekö pääministerin toive kuluttamisesta toteutunut, kun rahaa syydettiin taivaan tuuliin oikein urakalla. Kotimaisuusaste ei tainnut kuitenkaan kovin korkea olla. Oma osuuteni tässä kulutushuumassa ja uudenvuoden paukkeessa oli kolme askia tähtisädetikkuja ja kuusi pihakynttilää, jotka jäivät tuulen ja myrskyn vuoksi käyttämättä. Olin ajatellut sytytellä niitä tyttärentyttären kanssa ja nauttia uudenvuodenaaton illasta, mutta luonto määräsi toisin. Seurasimme tuulen tuiverrusta ja rakettien lentoa olohuoneen ikkunan ääressä ja sisätilojen lämmössä.
Näin oli paljon turvallisempaa ja siinäkin riitti pienellä ihmisellä ihmettelemistä.

Kuluttaminen sinänsä voi olla ihan mukavaa ja saattaa tuoda lyhyellä aikavälillä hyvinvointia ja työpaikkoja. Se on kuitenkin pidemmällä aikavälillä meille kaikille turmiollista ja luonnonvaroja haaskaavaa. Sillä myös lisätään jätteiden määrää ja pilataan luontoa. Joulun ajan kulutuksen aiheuttama valtava jätemäärä näkyi selkeästi kierrätysjätepisteillä. Ne pursuilivat joulun jälkeen erilaista pakkaus- ja muuta jätettä. Kiitettävän nopeasti jätefirman työntekijät ne Haukiputaalla siistivät ja siirsivät Ruskon jätevuorta kasvattamaan. Työllistävää kuluttamista haitallisimillaan.

Kamppeet päälle ja hiihtämään

2008-12-29T07:57:00.000-08:00

Joulu on juhlittu, kinkut syöty, suklaat ja muut makeat nautittu. On löhötty, luettu ja liikuttu vain välttämätön. Seurauksia kannamme tuolla vyötärön seudulla , tai mihin ne ylimääräiset kuluttamattomat energiavarastot nyt sitten kasautuvatkin. Lisäkiloja näyttää kertyvän minullekin.

Vaikka kohonneen painon tietää muutenkin, piti käväistä vaa´alla varmistamassa asia. Lahjomaton osoitin näytti kahta lisäkiloa muutaman aikaisemmin kertyneen ylimääräisen lisäksi. Oli pakko lähteä lenkille – hiihtämään.

Olen joulun jälkeen käynyt joka päivä hiihtämässä. Kilometrejä on kertynyt hieman yli sata, joka edellistalviin nähden on aika vaatimaton määrä, mutta alku kuitenkin. Kertoja taitaa olla seitsemän, kun laskee mukaan joulua edeltävät pari lenkkiä. Ensimmäiset lenkit olivat aika takkuisia, mutta nyt alkaa jo sujua. Kummasti se elimistö tottuu liikuntaankin, eivätkä lihakset ole enää olleet viimeisten lenkkien jälkeen kovin kipeinä.

Ladut ovat yllättävän hyvässä kunnossa vähäisestä lumesta huolimatta. Hieman kovia ne ovat ja paikoin jäisiä, mutta ihan hiihdettäviä. Varsinkin pääladut Annalan kankaalta Kiviniemeen ja Virpiniemen kilpaladut. Tämän ovat huomanneet ihan kiitettävässä määrin myös muut haukiputaalaiset. Olen tavannut hiihtäessäni paljon kuntoilevia talvisesta hiihtoharrastuksesta nauttivia kuntalaisia.

Tänään pääsin viimein kaipaamalleni Haukipudas-hiihdon lenkille. Ura oli osittain tasoitettu. Kiitoksia ladun kunnostuksesta vastaaville kunnan työntekijöille. Pohja on hyvä, mutta paikoin vähäluminen. Lumen vähäisyys ei kuitenkaan ole latumestareiden vika, sitä vain ei yksinkertaisesti ole tullut tarpeeksi. Toivottavasti saamme sitä pian lisää.

En suosittele sille lenkille lähtijöitä laittamaan parhaita suksia jalkaansa, sillä omani saivat ainakin muutaman lisäuran pohjaansa. Jos on useampia hiihtimiä mistä valita, niin vanhemmat, kuluneet ja aiemmin naarmuuntuneet ovat näillä keleillä ihan hyvä valinta.

Ja ei kun lenkille.

Politiikka Joulutaolla

2008-12-21T08:22:00.000-08:00

Politiikka joulutauolla

Politiikka on nyt joulutauolla. Neuvottelut luottamustehtäväpaikoista saatiin Haukiputaalla vihdoin päätökseen. Porvarit pitivät enemmistöllä pintansa ja saivat sen minkä halusivatkin. Kunnanhallituksen puheenjohtajan nuijaa heiluttelee keskustalainen ja valtuuston nuijaa kokoomuksen edustaja. Huhut tietävät kertoa, että valtuuston puheenjohtajaksi olisi nousemassa kokoomuksen kovan porvaripolitiikan mies Matti Roivainen.
Kepu halusi ja otti itselleen myös perusturvan puheenjohtajuuden ja pikku pakolla tarkastuslautakunnan, joka ei kenellekään muulle kelvannut.

Sopu syntyi lopulta siitä, että me vähemmistönä olevatkin saimme jotain, eli teknisen- ja sivistyslautakunnan puheenjohtajuudet. Kun lisäksi luottamuselinten jäsenlukua kasvatettiin yhdestätoista kolmeentoista ja valtuuston varapuheenjohtajuudet säilytettiin ennallaan eli kolmena, paketista ei kukaan halunnut enempää riidellä. Todettiin, että pakko mikä pakko. Äänestäminen tammikuun valtuustossakaan ei oikein houkuttanut.
Aika sitten näyttää miten paketti toimii.

"Käy jäinen henkäys talvisäässä, vaik joulu on ..."

On mielenkiintoista nähdä miten yhteistyö tulevalla valtuustokaudella enemmistöryhmän kanssa rupeaa sujumaan. Toistaiseksi yhteistyötä ei ole harjoitettu. Joulukuun valtuuston kokouksessa äänestäen hyväksytty budjetti lupaa vain palvelutason heikennyksiä. Alijäämän kattamiseen esitettyä kolmen vuoden aikaa pidimme mahdottomana toteuttaa ja esitimme sen hyväksyntää ehdolla, että palvelutasoa ei heikennetä. Esitys kaatui kuitenkin porvarien äänillä äänestyksessä, joka tarkoittaa, että palvelutasoa pudotetaan alijäämän kattamiseksi.
Kovan kohtalon koki myös toimintasääntö. Useamman hävityn äänestyksen jälkeen se oli pakko hyväksyä kunnan ylimmän johdon ja porvarillisen tahdon mukaisena. Siitä poistettiin mm. henkilöstön edustus ja osallistumismahdollisuus johtoryhmän työskentelyyn. Valtuuston valtaa vähennettiin henkilövalinnoissa. Valtuusto valitsee enää vain kunnanjohtajan, kaikki muut johtajavalinnat tekee kunnanhallitus. Takapakkia siis mentiin rajusti. "Käy jäinen henkäys talvisäässä, vaik joulu on ..."

Ollako oululainen vai eikö olla

Kaikki Haukiputaan ja Oulun yhteistyötä selvittäneet ryhmät ovat nyt saaneet työnsä valmiiksi. Jokainen ryhmä pitää palvelujen järjestämisen kannalta parhaana vaihtoehtona Ouluun liittymistä. Ei selvitys mitään uutta tuonut, tämähän oli tiedossa jo aikaisemminkin, mutta vahvisti aikaisempaa käsitystä. Maaliskuun valtuuston kokouksessa asia sitten ratkaistaan, olemmeko lähitulevaisuudessa oululaisia vai emme.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja yhteistyöstä kunnallisvaaleissa. Lähdemme kahdeksan valtuutetun ja useamman luottamushenkilön voimin ajamaan tavoitteitamme parempien kunnallisten palvelujen turvaamiseksi haukiputaalaisille.

Teletapit ja muumit sutin ja vasaran tiellä

2008-10-08T12:44:00.000-07:00

On ollut mielenkiintoista seurata vaalityön aloitusta. Se näyttää vuosi vuodelta siirtyvän lähemmäksi varsinaisia vaaleja ja valmistelu- ja keskusteluaika luonnollisesti lyhenee. Johtuisiko tuo siitä, että pelätään keskustella asioista ja aatteista .Vaalityötä tehdään pelkillä mielikuvilla ja keinotekoisia efektejä käyttäen. Pyritään hallitsemaan mielikuvia kun ei hallita asioita ja ollaan niin pirun tehokkaita.

Vaalijulisteet on nyt sitten nähty ja demarien sellainen vanhakantaiseksi ja kevyeksi havaittu. Arvostelijan mielestä se kuitenkin selkeästi poikkesi muista. Miksiköhän? Olisiko niin, että siinä ainoana julisteena kuvataan ihmistä hänen murheineen iloineen ja unelmineen. Muiden julisteissa seikkailevat kaikenlaisen piirroskuviot, teletapit ja muumit, muta eivät ihmiset. Teletappeja voi muokata mieleisekseen ihmisiä on vaikeampi. Sutin ja vasaran tietä joku yrittää taivaaseen, vai aukeaako uksi peräti helvettiin, aika näyttää. Jotkut uskovat näihinkin. Ollaanko me pelkkää vaalikarjaa nähdään vaalien jälkeen.

Mistä tietää, että on vaalit? No jos ei muusta niin siitä, että Riihisäätiö on jälleen alueen ns. sitoutumattoman valtalehden pääuutispalstoilla. Riihisäätiön omistus, verotus ja vaalitukikiemurat on kaivettu ties monennenko kerran koipussista ja kiillotettu vaalitaistoon. Kannisen Topi saa jälleen loistatella julkisuuden valokeilassa. Harmi, että hän ei ole asettunut minkään puolueen ehdokkaaksi. Menee runsas julkisuus ihan hukkaan. Mutta riittääpähän teletappiarmeijalla paukkuja ja puuhaa.

En ole kovin hyvä talousihminen, mutta sen verran ymmärrän, että nyt on hyvä että ei ole lainaa ja että tililläkin saa olla vain sen verran euroja, että koirat ei kintuille kuse. Odotettavissa olevasta talouslamasta selviää näillä eväillä kaikkein vähimmillä henkilökohtaisilla vaurioilla. Nämä "enemmän" taloudesta tietävät roskapankkeineen ovat jälleen kerran saattamassa meidät tavalliset ihmiset todella ahtaalle. Mehän ne viulut jälleen kerran maksetaan, kun rikkaat ovat keränneet kermat päältä. Muualla päin maailmaa USA:ssa, Irlannissa ja Islannissa se on jo arkipäivää. Meille se tulee pienellä viiveellä, mutta aivan varmasti tulee.

Minun ehdokasnumerokseni sattui arvonnassa tulemaan viisikymmentä seitsemän (57). Se on hyvä numero muistaa ja helppo kirjoittaa. Kokeilepa äänestyskopissa.

2008-09-21T01:28:00.000-07:00

Asiantynkää

Miniäni oli lukenut blogiani ja ihmetteli miksi kirjoittelen vain öisin. En tunnusta kirjoitelleeni, minä nukun silloin ja hyvin nukunkin. Jostain ihmeen syystä blogiini kirjautuu yöaika klo 02.45 tai jotain sinne päin. Saattaa olla niin, että tässä koneessani on jokin sisäinen kello, joka käy jotain muuta kuin reaaliaikaa. En ole oikein vihkiytynyt tietokoneeni kaikkiin saloihin, mutta onneksi minulla on taitava vävypoika, joka hallitsee tällaiset asiat. Taidanpa antaa hänen ratkaista pikku aikapulmani. Nyt kello on 20.46 ja odottelen saunan lämpiämistä. Luultavasti täydennän blogiani tällä jutulla saunan jälkeen. Pikku aikalisä jutun teossa on joskus paikallaan ja jotkut asiat voi sanoa pienen aikalisän jälkeen hi(enos)outuneemminkin.

Miniäni asettui Lahdessa demarien kunnallisvaaliehdokkaaksi. Olen siitä hyvin ylpeä. En ole häntä mitenkään patistanut. Hän vain kiinnostui asiasta ja otti yhteyttä sikäläiseen vaalipäällikköön ja niin meitä on nyt suvussa kolme demariehdokasta vaimoni, minä ja miniä. Hän on tarmokas ja tavoitteellinen nuori nainen ja tiedän hänen tekevän hyvän vaalityön ja myös saavan ääniä.

Olemme keskustelleet asiasta puhelimessa ja hän on hyvin kiinnostunut miten vaalityötä tehdään.
Lupasin auttaa kykyjeni mukaan.
On mielenkiintoista nähdä miten me vaaleissa menestymme. Lahdessa on tosin paljon vaikeampaa päästä valtuutetuksi kuin Haukiputaalla. Läpimenoon siellä tarvitaan jo useampi sata ääntä ja ensikertalaiselle se on kovan työn takana.
Ei se helppoa ole täälläkään, mutta olisi se upeaa kun meitä olisi kolme valtuutettu Lahdensivua, kaksi kunnan ja yksi kaupungin.
Mutta nyt saunaan kello on 21.30.

Pikku aikalisä vierähtikin yön mittaiseksi ja ihan hyvä niin. Lueskelimme vaimon kanssa aamun valtalehteä ja vaimo tapansa mukaan löysi sieltä hyvän kolumnin. Kiiminkiläinen runoilija Heli Slunga kirjoittaa kolumnissaan "Tragikoomisia naisia ja King Kong-tyttöjä" naisten alistamisesta ja hyväksikäytöstä. Hän toteaa mm: " Olen loputtoman kyllästynyt näiden naisten lynkkaukseen. Jos nainen on nuori ja hivenen bimbo, onko häntä tykitettävä loputtomasti sen takia? Onko hänet päästettävä aina julkisuuteen mokaamaan itsensä? Miksi tällaisia tragikoomisia mieshahmoja ei näy missään?"

Slungan tarkoittama komedienne, jota kaikki nauravat ja saavat lyödä kuin vierasta sikaa on Johanna Tukiainen, mutta kannattaa lukea koko juttu, se on hyvin tähän aikaan sopiva.

2008-09-11T02:29:00.000-07:00

Vaimoni kävi remontissa.

Häneltä leikattiin oikean jalan nilkka. Siihen tehtiin jäykistysleikkaus ja samalla korjattiin jalan asentoa. Kävelyn pitäisi onnistua kipsin poiston jälkeen paremmin. Leikkaus sujui oikein hyvin muutaman päivän jälkipahoinvointia lukuunottamatta. Hoidossa ei myöskään ollut moittimista, se oli ammattitaitoista ja ystävällistä. Kiitoksia vain osasto Lyhkin ja 37:n lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle.

Nyt sitten kotona opetellaan kävelemään kipsikenkä jalassa kainalosauvojen avulla. On aika työlästä liikkua, kun korjattuun jalkaan ei saa ollenkaan varata. Asuntokin piti panna uuteen kuosiin liikkumisen helpottamiseksi. Matot pois, korokkeita tuoleille, sänky sai korkeammat jalat ja seiniin kahvoja nousemisen helpottamiseksi jne.

Apuvälineitä tarvittiin kainalosauvojen lisäksi melkoisesti, jotta kotona eläminen on alkanut sujumaan. Jalkaa ei saa rasittaa liikaa ja välineiden tehtävä on helpottaa liikkumista.
Meillä on Haukiputaalla hyvä ja toimiva välinevuokraamo, se on nyt koettu. Kaikkia tarvittavaa oli saatavilla ja sai opastusta laitteiden käytöstä. Lisäksi lainaus on käyttäjän kannalta hyvin edullista – vuokraus ei maksa potilaalle mitään. Tai maksaa, mutta verotuksen muodossa. Ei ole ainakaan tässä kunnallisessa palvelussa moittimista.

Olen nyt muutaman päivän harjoitellut omaishoitajan töitä. Työtä on piisannut, eikä kyse ole ihan perinteisistä miesten töistä. En nyt kuitenkaan ihan paniikissa oe, kun näitä kotiaskareita on tullut tehtyä ennenkin. Siivous sujuu ja ruoanlaittokin, että ei nälkää nähdä. Astianpesukone pese astiat ja pyykkikone pyykit. On se näin koneellistuneena nykyaikana helppoa. Onneksi tämä on meidän perheessä väliaikaista ja homman pitäisi parin kuukauden aikana helpottaa.

On hyvin opettavaista päästä itse kokemaan mitä elämä silloin on, kun perheessä on liikuntarajoitteinen toisten avun varassa oleva henkilö. Kokemus - vaikka vielä lyhytaikainen – on ollut avartava ja vahvistaa käsitystäni omais- ja kodinhoitajien työn tarpeellisuudesta. Kotiin tarjottava palvelu ja sen turvaaminen on hyvin tärkeä meille kaikille ikääntyville. Varmaan sitten aikanaan minullekin.

Ehdokashankintaa

2008-09-10T12:55:00.000-07:00

Olen tehnyt kunnallisvaalien ehdokashankintaa.

Mielenkiintoista ja antoisaa työtä. Kaikki haastattelemani haukiputaalaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Vaikka vain muutaman olen onnistunut houkuttelemaan politiikan tekoon, on vastaanotto ollut kaikkialla myönteinen.
Yleensä ihmiset kokevat kohteliaisuutena ja arvostuksen osoituksena, kun olen ehdokkuutta esittänyt. He ovat olleet myös hyvin innostuneita keskustelemaan yhteisistä asioista. Olen heiltä saanut runsaasti vinkkejä asioista joita kunnassamme pitäisi korjata tai muuttaa.

Tällaiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen pitäisi olla aikaa muulloinkin, kuin vain vaalien yhteydessä. Monenlaiset asiat ovat mielen päällä, joita valtuutetun olisi hyvä kuulla herkällä korvalla. Liian usein yhteys kuitenkin katkeaa, kun vaalit ovat ohi ja kunnallispolitiikan arki alkaa.

Olen valtuutettuna usein ihmetellyt yhteydenottojen vähyyttä. Joskus kaipaisi oman toimintansa ja mielipiteensä tueksi myös äänestäjien kantaa. Siis myös vaalien välillä. Mielestäni päätöksenteko on helpompaa, jos tietää, että sen takana seisoo muitakin ja mitä isompi joukko sitä parempi.

Ehkä suurin haaste ehdokashankinnassa on ollut saada henkilö vakuuttuneeksi siitä, että hän todella pystyy olemaan päätöksenteossa mukana. Pelko tietojen ja taitojen vähäisyydestä on suuri. Toinen suuri kysymys on leimautumisen pelko. Mielessä liikkuu kysymyksiä: Mitä sanovat naapurit, työnantaja ja puoliso ja miten suhtautuvat ystävät ja sukulaiset, kun sukuun tuleekin yht´äkkiä poliitikko.

Olen kuitenkin aika usein onnistunut vakuuttamaan haastateltavani siitä, että asioiden hoito ei vaadi yli-ihmistä. Kysymys on yhteisten asioiden hoidosta ja että lähipiiri kokee yleensä hyvänä, kun joku hoitaa asioita heidänkin puolestaan. On työnantajankin etu, että työpaikalla on kunnan päättäjä.

Jostain syystä naisia on ollut vaikea saada kiinnostumaan ehdokkuudesta. Varsinkin nuoret perheelliset pienten lasten äidit kokevat itsensä kovin ylityöllistetyiksi. Perhe ja pienet lapset ovat usein vieneet voiton ehdokkuudesta. Olisiko syy meissä miehissä ja perinteisessä työnjaossa?
Vielä on kuitenkin mahdollisuus tulla mukaan ja muutama päivä aikaa täydentää listaa.

2008-09-06T12:21:00.000-07:00

Naapurillani on Husky-tarha.

Tarha sijaitsee omakotitalon pihassa ja koiria siinä on vajaa kymmenen harmaaturkkista ja viirusilmäistä otusta. Hyvän näköisiä ja hyvin hoidettuja eläimiä ja vilkkaita. Laumaeläimiä kun ovat, myös ulvominen tapahtuu kuorossa. Joku aloittaa konsertin ja kohta muut yhtyvät siihen. Meidän alueella kun on muitakin koiraperheitä, niin kuoroulvontaan yhtyvät koko alueen koirat. Ei niiden konsertti päiväsaikaan kovin paljon häiritse, mutta joskus hiljaisina yön tunteina se kieltämättä hieman krassaa. Olen ajatellut, että ihan rajanaapureina asuvilla täytyy olla rautaiset hermot, kun juoksenteleminen ja konsertit ovat jokapäiväistä ohjelmaa.

Huskyt nimittäin päättävät silloin tällöin, että tarhassa olo saa riittää ja sitten mennään. Koirat hyppäävät yli aidan ja viilettävät laumana pitkin lähitienoota. Juoksu on ripeää ja lauma pysyy aika hyvin kasassa. Vaikka en ole mikään koiranvihaaja, en ole oikein tottunut vielä siihen, että ne yht`äkkiä ilmestyvät pihaani, nuuskivat nurkat kaikessa rauhassa ja menevät sitten menojaan. Toistaiseksi ei ole sattunut vaaratilanteita eikä päälle käymisiä, mutta viime vierailu pisti ajattelemaan.

Olin pihallani tyttärentyttären kanssa kun kolme huskya pyyhälsi paikalle. Suurten eläinten varoittamaton ilmestyminen säikäytti tytön. Huskyja kiinnosti pieni tyttö, mutta ehdin hätiin ja tilanne laukesi onneksi siihen. Tapauksesta kiinnostuivat myös lähinaapurin koirat, jotka tulivat paikalle reviiriään varjelemaan ja ärhentelemään ja seurauksena oli itkua ja kova huuto. En oikein halua ajatella mitä olisi voinut tapahtua, jos tyttö olisi ollut yksin pihalla.

Taidan käydä naapurissa keskustelemassa huskyjen kasvattamisesta. Oletan hänen asiallisena ja ammattitaitoisena koirankasvattajana ymmärtävän miksi asia askarruttaa minua. Huskyt saa varmasti pysymään aitauksessa, joka on tehty oikeaoppisesti niitä varten ja asiantuntijalla tarkastettu. Ulvomisen estäminen on sitten toinen juttu, mutta ehkä siihenkin jokin konsti löytyy.
Joskus elokuisen illan hämyssä on tehnyt mieli ulvoa lauman mukana, mutta vielä olen pystynyt hillitsemään itseni. Ehkä sitten syyskuussa jos muu ei auta.

2008-08-29T05:54:00.000-07:00

Shigani Martinniemessä

Martinniemi sai jo toisen kerran moottoriurheiluradoilta tutun shiganin. Ensimmäinen kerta oli n. 4-5 vuotta sitten kun Martinniemen koulua saneerattiin. Silloin hidasteet laitettiin Tsempin kohdalle Martinniementielle autojen nopeutta hillitsemään. Silloin Fönsterin tiloja käyttivät koululaiset ja nyt päiväkotilapset ja tarkoitus on taata heille turvallinen päiväkotimatka. Shigani tarkoittaa nopeutta hidastavaa mutkaa ja sellainen on nyt Tsempin kohdalla Martinniementiellä.
Tielle asetetut lasten turvallisuutta parantavat hidasteet eivät ylety aivan koko tienleveydelle, joten urheiluhenkiset autoilijat kiertävät esteen. Martinniemen suunnasta este kierretään molemmilta puolilta. Oikeanpuoleinen kierto tapahtuu lisäksi linja-autopysäkin kautta. Renkaan jäljistä voi päätellä, että jotkut ovat kokeilleet kiertoa oikein vauhdillakin. Ojankin kautta ollaan valmiit kiertämään kunhan vain ei tarvitse ylittää hidastetta. Eikä kysymys ole mistään satunnaisesta ilmiöstä, vaan lähes joka kerta tiellä liikkuessani joku minun edelläni tai takana ajava väistää hidasteen. Minulle ei ole selvinnyt miksi matala este ja autossa tuntuva pieni töyssähdys ovat niin kovin vaarallisia, että niitä ei siedä. Vai onko nopeuden pudottaminen niin ylipääsemätön asia, että se pitää keinoja kaihtamatta välttää.

Jos tiellä ei ole toisia kulkijoita ei väistäminen ole kovin vaarallista, mutta kun liikenteessä usein on muitakin, voi vaaratilanteita sattua. Edelliskerralla tielaitos joutui pidentämään hidasteita koko tien leveydelle, jolloin ne oli pakko ylittää. Vielä pidentämisen jälkeenkin jotkut väistivät hidasteen tienpenkerettä myöten.
Voi meitä.

Hidasteiden päätarkoitus on kuitenkin toteutunut. Nopeudet ovat selkeästi pudonneet, jota pelkkä neljänkympin nopeutta osoittava merkki ei olisi tehnyt.

Isovanhemmuus on iloinen asia

2008-08-27T05:14:00.000-07:00

Olen kevään ja kesän aikana päässyt hoitamaan tyttäreni tytärtä Juliaa. Hän on reipas vuoden ja viiden kuukauden ikäinen nuori nainen, jolla vauhtia ja virtaa riittää. Näin eläkeikäisellä pitää joskus kiirettä , kun tyttö viilettää paikasta toiseen häntä kiinnostavien asioiden perässä.
Toistaiseksi homma on hoitunut hyvin ja tyttö viihtyy meillä.
Pitää olla myös ylpeä siitä, että hänen vanhempansa luottavat meidän isovanhempien lapsenhoitotaitoihin ja uskovat silmäteränsä meidän hoteisiimme.

Asia tuli ajankohtaiseksi joskus alkutalvesta, kun tyttäremme päätti suorittaa opiskelunsa loppuun ja opinnäytetyön teko vaati työrauhaa. Lupasimme ottaa pienokaisen päivähoitoon äidin opiskelun ajaksi ja näin auttaa omalla panoksellamme työn loppuun saattamista.
Näin sitten myös tehtiin ja Julia oli päivät meillä, kun äiti opiskeli ja suoritti loppuun opinnäytetyön.

Ei se ihan yksinkertaista ollut, sillä oman nuorimman lapsen hoidosta oli kulunut jo 23 vuotta ja olimme jo aika hyvin sopeutuneet kaksin elämiseen. Hoitoviikkoina piti opetella ihan oma elämisrytmi vauvan syöttäminen, nukuttaminen, vaipanvaihto ja pesu. Kyllä ne hoitoasiat kuitenkin nopeasti palautuivat mieleen ja homma tapahtuu jo ihan mallikkaasti eläkeläiseltäkin. Lapsenvaunujen työntäminen on ihan mukavaa ja saa itse samalla tarpeellista ulkoliikuntaa. Lisäksi naapureidenkin kanssa tulee juteltua huomattavasti useammin kuin ennen. Pienellä lapsella on ihmeellinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen.

Lueskelin päivänä muutamana alueen valtalehden yleisönosastopalstaa ,jossa jotkut isovanhemmat varsin tylysti ilmoittivat lastenlasten hoidon kuuluvan näiden vanhemmille. He olivat oman kasvatusosuutensa tehneet ja lapsenlapset koettiin vain vaivana.
Tyttäreni oli myös lukenut jutun ja huolestuneena kyseli meiltä miten me isovanhemmuutemme tunnemme. Lohdutimme häntä, että vanhempia on monenlaisia ja että joidenkin kielteisiä kokemuksia ei pidä yleistää. Meille hänen lapsensa on aina tervetullut ja kokemuksemme hänen hoidostaan on pelkästään myönteistä. Hän suo meille myös ainutlaatuisen mahdollisuuden lapsensa kehityksen seuraamiseen ja mahdollisuuden vaikuttaa siihen.
Voiko olla sen ihanampaa olentoa kuin pieni lapsi joka innosta hihkuen tulee mummolaan huutelee mummua ja tuvvaa, pyrkii syliin, halaa ja suukottaa ja on kuin kotonaan.

En pidä mitenkään rasittavana ja kohtuuttomana lapsenlapsemme hoitamista silloin tällöin. Hän oli viikonloppuna yökylässäkin ja ollut jo useamman kerran aikaisemminkin. Viihtymisongelmia ei ole ollut ja syöttäminen, joka on vaihtunut sottaavaksi syömiseksi, vaippojen vaihtaminen, vaatteiden pukeminen ja ulkoiluttaminen sujuu kuin vanhoilta tekijöiltä.
Ihan sujuvasti näin Tuffaltakin.

Joillakin on rahaa

2008-08-26T02:29:00.000-07:00

Valtakunnanpolitiikkaa on hallinnut koko kevään vaalirahoitussalailu ja-sekoilu, jota varsinkin porvaripuolueilla on ollut kiusallista selitellä. Pitkään politiikassa mukana oleena, olen kyllä tiennyt, että rahaa on joillakin käytössä. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä porvaripuolueiden ehdokkaiden mahtavat lehti- ja TV-mainoskampanjat. Mutta, että se on ollut näin hyvin organisoitua ja että tukea jakamassa on oikein organisaatio, oli pienoinen yllätys. Toivottavasti tämä julkisuus nyt jatkossa pakottaa ehdokkaat julkistamaan rahoittajansa, jotta äänestäjät näkevät kenen vasalleja edustajikseen syksyllä kunnanvaltuustoihin valitsevat.
Urheilu ja dobing ovat nousemassa jälleen otsikoihin. Onkohan niin, että oli pikku hiljaa löydettävä jokin uusi kiinnostava aihe kiusalliseksi paisuneen vaalirahoitusuutisoinnin tilalle. Asiahan ei tietysti ole uusi, mutta se on saanut uutta sisältöä, kun paljastuksen kohteena on entinen huippuhiihtäjä kokoomuslainen kansanedustaja Marjo Matikainen. Hän on luonnollisesti kieltänyt tietävänsä mitään koko asiasta. Viimeisten tietojen mukaan koko hiihtoliiton silloinen johto on ollut puuhassa mukana ja jopa ihan yhteistyössä ison itäisen naapurimme kanssa. Alkuun syntipukiksi ja ainoaksi syylliseksi leimattu Kari Pekka Kyrö ei taida aivan yksin ollakaan. Kiinnostaisi myös tietää miten paljon asiasta tiesivät urheilujärjestöjen johtopaikoilla olevat huippupoliitikot.