Kansaa vaivaa jouluhysteria

Viikonloppu vierähti Porissa Noormarkun kylässä. Kuntaliitoksen myötä kotikylästäni on nyt tullut osa Poria. Vanhempani viettävät eläkepäiviään Noormarkun kaupunginosassa sijaitsevassa palvelutalossa, Snällin tuvassa. Olen heistä jo aikaisemmin kertonutkin.
Asuminen lähes satavuotiailta vanhemmiltani, sujuu vielä jotenkuten palvelutalossa. Liikkuminen ja omatoimisuus on kuitenkin sen verran heikentynyt, että vaihto tehostetumman hoidon paikkaan voi kohta olla edessä. Aika näyttää miten käy.

Matka täältä Haukiputaalta sinne Porin kupeeseen on aika pitkä ja autolla en viitsinyt tällaisessa loskakelissä lähteä ajamaan. Onneksi junayhteydet pelasivat hyvin, eikä joulutungosta vielä ollut. Junassa on ihan tilavaa ja mukavaa matkustaa. Siis aivan toista, kuin lentokoneessa.

Joulukin on kohta. Tarkkaan laskien viiden päivän päässä on jouluaatto. Joka tuutista tulee jouluaiheista kamaa. Postilaatikko pullottaa mainoksia ja kaupoissa ihmiset juoksevat hiki päässä silmät kiiluen, tavaroita hamstraten. Kansan on vallannut jälleen kerran jouluhysteria ja kulutusjuhlat käyvät kuumana. Ihmisen hyvyys ja joulumieli mitataan tavaramäärinä ja pakettien paljoutena. Ehkä kaupallisuus on kansantulon kannalta välttämätön, mutta ei sillä joulurauhan kanssa ole mitään tekemistä. Ja pikku riimittely tähän loppuun:
”Kun Visa kassalla vingahtaa, niin joulurauhan sielu saa."
Onneksi vielä voi valita ja krääsäkisoihin ei ole pakko osallistua .
Hyvää Joulua kuitenkin.
Pena

”Lopsa” levällään Canarian auringossa

”Lopsa” levällään Canarian auringossa

Käväisimme koko perhe viikon lomareissulla Canarialla. Tarkemmin Playa del Inglesissä Maspalomasissa. Suomalaisen mittapuun mukaan oli lämmintä. Keskimäärin +22 astetta ja hieman tuulista, mutta aurinkoista. Varsinkin perheen pienin nautti täysin siemauksin hotellin lasten uima-altaan lämpöisestä vedestä. Hän olisi jaksanut pulikoida altaassa vaikka koko ajan. Lapsiperheille hotellilla oli ihan kiitettävästi muutakin ohjelmaa.
Meillä varttuneemmilla uiminen jäi muutamaan kertaan, mutta auringosta tuli sen sijaan nautittua täysimääräisesti. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli saariretki, jossa oli mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin ja saaren luontoon.
Kun edellisestä Canarian matkasta oli vierähtänyt jo useampi vuosi, oli kokemus ihan tuore ja mielenkiintoinen. Sen voi sanoa, että hintataso oli selkeästi korkeampi kuin edelliskerralla ja kaikesta, jota ei etukäteen ollut tilannut, joutui maksamaan. Mitään ylimääräistä ei kuulunut matkan hintaan. Hinnat ovat ainakin Suomen tasoa ja joissakin tapauksissa korkeammat. Aina sai olla ”lopsa” levällään teki tai meni minne vain. Palvelu kyllä pelasi, mutta rahalla ja ”riksaa” piti myös muistaa antaa. Rahalla niin hymy kuin kumarruksetkin irtosivat herkemmin.

Lentomatkat olivat luku sinänsä. Koneeseen ahtauduttiin 50 x 60 cm istuintilaan, jossa sitten yli 6-tuntinen matka taittui polvet koukussa, lähes liikkumatta. Selkänoja kallistui n. 10 cm ns. makuuasentoon. Vain vessareissut toivat vaihtelua liikkumattomuuteen ja silloin tietysti liikkui koko penkkirivi, kun ohitustilaa ei ollut. Vessoja oli neljä ja kaikkiin kymmenien ihmisten jono. Se etu jonottamisessa oli, että polvia ei tarvinnut pitää koukussa, mutta pitkä jonotusaika veti kyllä jalat ristiin. Ruokailu keskipaikalla oli todellista taidetta, vain ranteita ja leukoja oli mahdollista liikuttaa. Jollain ihmeen konstilla se kuitenkin onnistui ilman suurempia kömmähdyksiä. Laitoin pusakan ja housut pesukoneeseen kotiin tullessani.
Kaikenlaisista kokemuksista se ihminen on valmis maksamaan jopa tuhansia euroja.

Mietin lisäksi, että kuinkahan hohdokas työympäristö on täyteen ahdettu matkustamo, jossa on myytävä virvokkeita (lue viinaa), arpoja, tuliaisia ja jaettava ruoka-annoksia ja kahvia useampaan kertaan. Lisäksi siivottava valtava määrä kertakäyttötavaraa yms. Tämä kaikki tehdään hymyillen ja kännisiä opastaen n. 8 km korkeudessa meluisan ja ahtaan lentokoneen käytävällä. Ehkä siitä pitää riittävän hyvällä palkalla.

Mutta vaihtelu virkistää ja kokemukset avartaa. Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu.