Terveyskeskuksesta hyvää päivää, olette ottaneet yhteyttä

Olen potenut flunssaa kohta kolme viikkoa. Kuvittelin sen menevän ohi pienellä niiskutuksella ja lievällä kuumeilulla, muta tämä näyttää olevankin ärhäkkää laatua. Olen makoillut voimatonna, räkäisenä ja yskien kohta kolme viikkoa. Lopulta uskoin, että ei tämä kotikonstein häviä ja soitin terveyskeskukseen. Diagnoosi kuului poskiontelotulehdus, jota hoidetaan antibiooteilla. Itse asiassa arvasin tautini laadun, sillä olen vastaavaa potenut aikaisemminkin.

Ihmettelivät terveyskeskuksessa miksi en ole tullut aikaisemmin. Jotenkin sitä vähättelee flunssaa ja ajattelee selviytyvänsä vaivoistaan kuumalla mehulla ja särkylääkkeillä. Ehkä siinä on sitäkin, että ei halua tiukassa taloudellisessa tilanteessa kamppailevan kunnan vähäisiä perusturvan voimavaroja käyttää omasta mielestään turhaan. Toisaalta ajoissa hoidettu vaiva on varmaan yhteiskunnallekin edullisempi kuin pitkään venynyt ja kallista erikoissairaanhoitoa kaipaava operaatio.

Lehtien yleisönosastoilla mielipiteitään esittävät moittivat usein terveyskeskukseen pääsyn hankaluutta. Itse pääsin pienen odottelun jälkeen keskustelemaan vaivastani hyvin asiallisen henkilön kanssa ja sain vastaanottoajankin samalle päivälle. Mielenkiintoista oli, että lääkärin sijasta minut ohjattiin sairaanhoitajan pakeille. Hän tutki minut hyvin ammattitaitoisesti ja totesi vaivani laadun. Lääkkeet tautiini määräsi kuitenkin vielä lääkäri. Ihan järkevää tehtävien jakoa ja tehokasta terveydenhuollon voimavarojen käyttöä.

Olette varmaan huomanneet, että terveyskeskus on ottanut käyttöönsä uuden palvelumuodon. Jos puheluun ei ehditä vastaamaan sinne voi jättää soittopyynnön ja terveyskeskuksesta soitetaan takaisin. Asiakkaan ei itse tarvitse jonottaa linjoilla pitkiä aikoja, vaan odottaa yhteydenottoa kotona. Tämä siis kiireettömissä tapauksissa ja vielä saman päivän aikana. Toimii kuulemma hyvin, mutta yhteydenottopuhelut työllistävät melkoisesti, kertoi minua hoitanut sairaanhoitaja.

Kaikkein hankalinta on ollut kestää liikkumattomuutta. Ulkona on ollut loistavia hiihtokelejä, yöpakkasten ansiosta varmaan parhaimmat hankikannot vuosiin. Järki sanoo kuitenkin, että nyt on oltava paikallaan ja podettava tauti pois. Liiallisella hätäilyllä viivytetty toipuminen voi pilata koko kesän.

Metsänomistajan onnea

lähes kaikki taimet oli syöty

Olen syntyään satakuntalainen ja käväisimme vaimon kanssa ns. kotipuolessa, Noormarkussa, tapaamassa vanhempiani. Reilusti päälle yhdeksänkymppiset vanhukset elelevät kahdestaan rivitaloasunnossaan kunnallisen kotihoidon ja sisareni avustamana. Varsinkin sisareni apu on elintärkeä, sillä liikuntarajoitteisina ja horjuvan terveyden takia he tarvitsevat useampikertaista päivittäistä apua. Onneksi sisareni asuu lähellä ja hän ainakin toistaiseksi jaksaa hoivata elämänsä ehtoopuolta eleleviä vanhempiamme. Sisareni ansaitsee haastavasta työstään tunnustuksen ja kiitokseni. Minun säännöllinen osallistumiseni vanhempieni hoitoon ei ole pitkän etäisyyden vuoksi mahdollista. Voin olla vain henkisenä etätukena sisarelleni. Onneksi on näitä yhteydenpitovälineitä. Kiitos Tarja.

Olen mielenkiinnolla seurannut synnyinpitäjäni ponnisteluja Suomen kuntien vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tilanne on siellä hieman samankaltainen kuin Haukiputaallakin. Palveluja pitäisi järjestää, mutta rahaa ei ole. Noormarkku onkin ottanut lusikan kauniiseen käteen ja päättänyt liittyä Poriin. Kuntarajan poisto tapahtuu ensi vuoden alussa siis varsin nopealla aikataululla. Ratkaisu tehtiin siellä valtuuston yksimielisellä päätöksellä, eikä siinä sukulaisteni mielestä ole minkäänlaista ongelmaa. Kun Porissa käydään töissä ja palvelutkin haetaan pääosin sieltä, ei liittyminen porilaisiksi tunnu heistä mitenkään vaikealta. Miksihän meillä täällä Haukiputaalla samanlaisessa tilanteessa vielä sinnitellään.

Sisarellani ja minulla on yhteisomistuksessa suvun entinen kotitorppa, jossa on muutama hehtaari metsää ja vanhan torpan rakennukset. Käväisin muutama vuosi sitten hakatulla pienellä ”metsäpläntillä” katsomassa sinne istutettujen kuusentaimien kuntoa. Yllätyksekseni havaitsin, että lähes kaikki taimet oli syöty. Jokaiselta taimelta puuttui latvus ja osa oli hävinnyt kokonaan. Lisäksi joku varsikin oli kaluttu paljaaksi. Oletan hirvien tai peurojen tehneen tuhojaan. Joka tapauksessa koko alue on istutettava uudestaan. Maksajasta ei vielä ole tietoa, mutta varmaan ainakin osittain se on omalla vastuulla.
Ihmeellistä asiassa on se, että tähän saakka hirville on kelvannut vain mäntyjen vuosikasvut, mutta kuusentaimet ovat saaneet olla rauhassa. Mikähän niille nyt on tullut, vai onko porukkaan eksynyt joku geenimuunneltukin.
Käväisi mielessä siinä sellainenkin, että hankin hirvikiväärin ja jään passiin.

Näin pääsiäisen aikoihin huomaa miten kevät etenee Suomessa hyvin eri tahtiin. N. 500 km Haukiputaalta etelään ei juurikaan ole enää lunta ja luonto heräilee talvihorroksestaan. Kotikyläni joesta jäät olivat lähteneet ja sinivuokot aloittivat kukintaansa. Myös linnut tekivät muuttoaan. Pohjanmaan vetisillä pelloilla näimme joutsen-, hanhi- ja kurkiparvia kosteikoissa ruokailemassa ja levähtämässä matkallaan pohjoisen pesimäpaikoilleen. Valkoisia pitkäkaulaisia lintuja oli paikoin satamäärin. Kohta niitä näkyy täälläkin, kunhan kevät sulattaa lumet ja vesien jäihin syntyy avantopaikkoja. Tervetuloa pohjoiseen

Sain matkatuomisina kevätflunssan. Olen yskinyt, köhinyt ja räkinyt kuten flunssassa kuuluukin. Olo ei ole oikein mukava, jonka jokainen flunssaa sairastanut tietää omasta kokemuksestaan. Toisaalta olen onnellinen, että tämä taitaa olla kohdallani ensimmäinen tämän sortin tauti melkein vuoteen. Ehkä vastustuskykyisyyteeni vaikuttaa se, että kuntoilen aika paljon, siis liikun ulkona. Hiihtokilometrejä on kertynyt ihan kiitettävästi. Tai mikä sitten lieneekään syy, mutta nyt tarttui sellainen virus joka läpäisi suojuksen ja pisti köhimään. Koetan nitistää sen kotikonstein juon lämmintä, lepäilen ja luen jonkun hyvän kirjan. Se vie ajatukset kurjasta olosta fiktioiden maailmaan.