Sukset jalkaan ja hangille

Olen hiihdellyt tänä talvena vajaa 900 km ja nauttinut talvisista maisemista, luonnosta ja meren saarien rauhasta. Kun riittävän pitkälle merelle hiihtää, mantereelta kantautuva melu vaimenee ja ainoa ääni on tuulen suhina jäälakeudella. Satunnainen moottorikelkkailija rikkoo joskus hiljaisuuden, mutta muuten on varsin rauhallista.

On ollut todella loistavat aurinkoiset ja vähätuuliset säät hiihtää ja merellä voi hiihtää kestävällä hangella ihan missä vain. En ole enää aikoihin latupohjia kolunnut, vaikka ne hyvässä kunnossa ovatkin. Hanki kantaa joka puolella ja retkensä suunnan ja kohteen saa valita mielensä mukaan. Pidemmälle hiihtäessä on syytä kuitenkin ottaa huomioon tuulen suunta ja aloittaa matka mieluimmin vastaiseen, jolloin paluu on väsyneenä mukavampi tehdä.

Retkeni ovat kohdistuneet pääsääntöisesti johonkin saariin Riisiin, Röyttään, Kropsuun ja sieltä Virpiniemeen. Takaisin on joskus tultu metsälatuja pitkin. Saarissa on levähdys- ja nuotiopaikkoja, jotka ovat hyvässä kunnossa. Suosittelen käväisemään niin kauan kuin keväisiä hiihtokelejä riittää. Hankikanto kestää yleensä pari kolme viikkoa ja nyt alkaa olla pakkaskelien viimeisiä aikoja.

Joulun ajan talvimyrskyjen jäljiltä ulkosaarissa ja kareilla on valtaisia jääröykkiöitä, jotka muodostavat varsin arktisia näkymiä. Etelässä asuva vanhin poikani ihmetteli hänelle lähettämiäni kuvia. Hänen oli vaikea uskoa niitä Haukiputaalla otetuiksi. Luulisin, että suurimmalle osalle haukiputaalaisistakin ne ovat outoja ja katsomisen arvoisia luonnonmuodostumia. Lähimmät löytyvät Martinniemen majakan länsipuolelta ja Isoniemen edestä, siis aika läheltä. Kannattaa laittaa sukset jalkaan ja käydä katsomassa. Hanki kantaa kyllä kävellenkin, jos hiihtimiä ei ole.

Ei kun sukset jalkaan ja luontoretkelle meren avaraan ja valkeaan maisemaan.

Minusta tuli ”isotuffa”

Minusta tuli n. viikko sitten isoisoisä tai isotuffa, kuten synnyinseudullani Satakunnassa isoisää tavataan sanoa. Vanhimman poikani tytär sai nimittäin tyttären. Samalla minun 94-vuotiaasta isästäni tuli isoisoisoisä. Kun kerroin vanhemmilleni uudesta suvun jäsenestä, isäni toivoi häntä puhuteltavan Kalle vaariksi ja äitiäni Martta mummoksi. Varmaan se n. viikon ikäiselle uudelle tulokkaalle onkin helpompaa, sitten kun hän tällaisia asioita alkaa tajuamaan. Näin se suku kasvaa ja laajenee. Lienee kuitenkin harvinaista, että sukua on viidessä polvessa.

Muuten hienossa asiassa on yksi harmillinen puoli. Tämä uusi tulokas syntyi Hollannissa, jossa hänen vanhempansa asuvat. Kyläilymatkat ovat aika pitkiä, eikä siellä noin vain piipahdeta päiväkahveilla tai viikonloppuisin. Toivottavasti nuoret vierailevat usein Suomessa, jolloin meillä vanhuksillakin on aikaa tutustua jälkikasvuunsa. Toukokuussa tavataan kuulemma ensi kerran, sitä odottelen kovasti.

Olen pitkästä etäisyydestä huolimatta jo kuitenkin nähnyt vastasyntyneen Sara, Olivia, Alexandran. Siellä vastasyntynyt saa nimen heti maailmaan tultuaan. Sain sähköpostilla hänestä kuvan heti synnytyksen jälkeen ja sen jälkeen kuvia on tullut useampiakin. Nykytekniikalla voi näin hieman korjata pitkää etäisyyttä.
Sara on todella ihanan näköinen vauva.
Vielä parempi väline on Skype, jota poikani käyttää yhteydenpitoon tyttärensä kanssa. Siinä kuulemma tietokoneen välityksellä saa näkyviin kuvan ja äänenkin kuin puhelimessa. Hienoa ja upeaa tai pitäisikö sanoa fantastista, jota nykyisin käytetään ilmaisemaan jotain hyvin onnistunutta ja ennen kuulumatonta asiaa.

Hollannissa lapset synnytetään pääsääntöisesti kotona, joka minulle oli yllätys. Jos synnytys jostain syystä tapahtuu sairaalassa, kotiutus tapahtuu heti synnytyksen jälkeen. Kätilö ja tarvittaessa lääkäri tulevat kotiin ja äiti ja lapsi saavat näin toipua synnytyksestä tutussa ympäristössä. Äitiä tuetaan ja autetaan synnytyksen jälkeen kotikäynnein. Heillä varmaan tällaiseen käytäntöön on omat syynsä ja perinteensä, suomalaisesta käytännöstä se kuitenkin poikkeaa kovasti. Tästä huolimatta poikani tytär ja hänen vauvansa voivat erinomaisesti.

Saran hollantilainen isä on ammatiltaan sairaanhoitaja ja samaa alaa opiskelee myös hänen äitinsä. Nuorenparin tarkoitus oli muuttaa asumaan Suomeen, jos isälle olisi löytynyt koulutustaan vastaavaa työtä. Ei löytynyt kuukausien ponnisteluista huolimatta. Heidän oli työtä saadakseen ja elääkseen pakko muuttaa takaisin isän kotiseudulle Hollantiin, josta työpaikka löytyi välittömästi. Ihmeellistä, kun Suomessa podetaan alan työvoimapulaa ja maan hallitus on hankkimassa sairaanhoitajia kauko-idästä saakka. Olisiko niin, että pulaa onkin ns. halpatyövoimasta, jolloin eurooppalaisin työehdoin palkattava ei olekaan sopiva. Selitys, miksi työpaikkaa ei löytynyt oli puutteellinen kielitaito, joka kuitenkaan ei ole este filippiiniläisen sairaanhoitajan palkkaamiseen. Käsittämätöntä ja syrjivää toimintaa, enkä tällä arvostele filippiiniläisten ammattiaitoa.

Haukiputaan syvenevän yhteistyön ja kuntaliitosselvityksen ihmeelliset kiemurat.

Talousvaikeuksiensa kanssa kamppaileva Haukipudas päätti PARAS-lain velvoittamana teettää syvenevän yhteistyön selvityksen. Siihen päädyttiin kun ei haluttu suoraan tehdä kuntaliitosselvitystä Oulun kanssa.
Päätös tehtiin lain velvoittamana ja vallassa olevien kokoomuksen ja keskustan kannan vastaisesti. He eivät olleet silloin eivätkä ole nytkään Ouluun liittymisen kannalla. Luultavasti he kuitenkin olettivat selvitystyön tukevan omaa kantaansa. Tuntui varmaan vaikealta todeta oma kanta vääräksi, kun kaikki osaselvitykset yksimielisesti osoittivat Haukiputaan selviytymistieksi Oulu-liitoksen. Tuloksesta ei voinut syyttää edes vasemmistoa, sillä työryhmissä työskenteli virkamiehiä hyvin kattavasti sekä Oulusta että Haukiputaalta. Vain viimeinen, hätäisesti ja itsenäistä kuntavaihtoehtoa suosivin talousluvuin Audiatorilla teetetty arvio antoi tilaajalle pienen toivonkipinän, mutta siinäkään ei tulevaisuutta nähty kovin valoisana.

Poliittisten voimasuhteiden muutos

Koko asialla on pitkä historia. Kunnan poliittisissa voimasuhteissa oli jo kahdeksan vuotta aikaisemmin tapahtunut muutos. Keskusta ja kokoomus saavuttivat v. 2000 kunnallisvaaleissa enemmistön, joka aluksi toteutui vihreiden tuella. V. 2004 vaaleissa kannatus riitti jo keskustan ja kokoomuksen yhden äänen enemmistöön ilman apupuolueita. Valtuustossa siirryttiin ns. 22-21 aikaan, joka tarkoittaa äänestystulosta, jolla valtuustossa vahvistettiin keskusteluitta keskustan ja kokoomuksen yhteisissä ryhmäkokouksissa tehdyt päätökset. Nykyinen enemmistö ja valta luvuin 23-20 nojautuu perussuomaisiin. Kokemusta siitä miten enemmistö tulee valtaansa käyttämään ei vielä ole, mutta merkit aikaisemman käytännön jatkumisesta ovat vahvat.

Ylimmässä johdossa poliittinen puhdistus

Kunnan ylin virkamiesjohto oli valtasuhteiden muuttuessa v. 2000 enemmistöltään vasemmistolaista. Vain tekninen johtaja ja silloinen uusi kunnanjohtaja edustivat porvarillista aatemaailmaa ja heille kaivattiin kipeästi apuja. Luonnollinen poistuma oli liian hidas eikä sitä voinut, vaikka haluja olisi ollut, oikein lakia ja sopimuksia rikkomatta nopeuttaa. Uusi kunnanjohtaja tarttui kuitenkin ripeästi toimeen ja ensimmäiseksi sivistystoimi sai uuden keskustalaisen johtajan. Seuraavaksi kunnanviraston talous- ja suunnittelusihteeri sai siirron sivistystoimeen. Selvitystyön aloittamisessa avautui mahdollisuus päästä eroon demaritaustaisesta kunnankamreerista , joka virkauransa huipennukseksi suostui selvitysmieheksi. Hänen sijaisekseen palkattiin pika pikaa keskustalaisen aatemaailman omaava henkilö, joka myöhemmin palkattiin kunnankamreerin virkaan. Samalla tavalla meneteltiin PARAS-hanketta selvittämään siirtyneen vasemmistolaisen perusturvajohtajan kohdalla. Hänenkin sijaisekseen palkattiin keskustalainen virkamies. Näin paketti alkoi olla kasassa. Ja lopuksi viime vuoden lopulla kunnanjohtajakin vaihtui, mutta poliittinen väri säilyi. Onnellinen tilanne kun johtoryhmässä lähes kaikki ovat porvareita ja luottamushenkilötkin edustavat samaa linjaa.

Pelikentän luovuttaminen katkeraa

Mutta palataanpa alkuperäiseen teemaan, eli kunnan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen ja yhteistyöselvityksiin. Selvitystyön edetessä alkoi näyttää siltä, että se ei tuokaan sellaista vastausta, joka tukisi itsenäisenä kuntana pysymistä. Kun koko Suomen talous on suistunut lamaan ja rahahanat valtionkin taholta ovat sulkeutumassa ei itsenäisenä pysymiselle löydy siltäkään taholta tukea.
Harmillinen asia kun olisi poliittista valtaa ja saman henkinen virkamieskunta mutta ei resursseja vallan käyttöön. Pelikentän luovuttaminen toisille, siis Oululle, tuntuu katkeralta kun sen on juuri saanut vallattua itselleen. Vähänkin asioita tunteva tajuaa, että Haukiputaalla nykyisin poliittisessa vallassa oleva ei Oulussa ole juuri mitään. Vaikka liitossopimus ja laki takaavatkin työntekijöille työsuhteiden säilymisen, ei kunnan ylimmälle poliittiselle johdolle olekaan löydettävissä nykyisen tasoisia tehtäviä. Eihän sellaista saa päästää tapahtumaan, kun vielä on valtaa estää se.

Avoimuus ja tieto tärkeää

Syvenevää yhteistyötä selvittävä ryhmä teki työstään tarkan suunnitelman ja aikataulun. Työtä käynnistettäessä painotettiin mm. avoimuutta ja tiedotuksen merkitystä päättäjien työn helpottamiseksi. Avoimuus ja rehellisyys ovat myös kunnanvaltuuston yksimielisesti hyväksymiä arvoja työskentelylleen. Asiasta päätettiin tiedottaa myös kuntalaisille erilaisissa tiedotustilaisuuksissa. Näin myös tehtiin, vaikka niistä ei mitään runsaasti kuntalaisia kerääviä yleisömenestyksiä tullutkaan. Näin Haukiputaan poliittinen valtaryhmä ehkä halusikin, sillä tilaisuuksista tiedottaminen oli heikkoa.

Tiedotuslehti liikaa

Loppuhuipentumana selvitysryhmä teki työnsä tuloksista tiedotuslehden, joka oli tarkoitus julkaista kaikissa selvityksessä mukana olleissa kunnissa Oulussa, Haukiputaalla ja Yli-Iissä. Tämä oli kuitenkin liikaa Haukiputaan ylimmälle johdolle, joka ei alun perin odottanut työryhmältä tällaista tulosta. Avoimesti Ouluun liittymistä puoltavaa tietoa ei haluttu kaiken kansan tietoon. Lopputuloksena oli, että Haukiputaan ylin virkamies- ja poliittinen johto ei suostunut maksamaan kunnan osuutta lehden painokustannuksista ja kielsi lehden painamisen ja levittämisen Haukiputaan alueelle. Kun Haukipudas näin vetäytyi vastuusta, eivät Yli-Ii ja Oulukaan halunneet lehteä jakaa. Olisi tuntunut varmaan omituiselta julkaista sellainen tiedote, joka ensin yhdessä tehdään, mutta jonka sisältöä eräs keskeinen tekijä ja alullepanija ei halua julkistaa.

Olen lehteen tarkoitetut jutut lukenut enkä ymmärrä mitä niin vaarallista niissä oli, että ne haluttiin salata haukiputaalaisilta ja kaikilta muilta n. 120.000 Oulun seudun kuntalaiselta. Vaarallista sen sijaan on se, että kuntalaisilta halutaan pimittää tutkittua tietoa kunnan kyvystä selviytyä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ja mahdollisuuksista tarjota kuntalaisten tarvitsemia peruspalveluja tulevaisuudessa.

Peruspalvelujen tuottaminen kuntalaisille näyttää olevan täysin toisarvoinen asia johtavien virkapaikkojen säilyttämisen ja poliittisen vallanhimon rinnalla.

Pentti Lahdensivu