Metsänomistajan onnea

lähes kaikki taimet oli syöty

Olen syntyään satakuntalainen ja käväisimme vaimon kanssa ns. kotipuolessa, Noormarkussa, tapaamassa vanhempiani. Reilusti päälle yhdeksänkymppiset vanhukset elelevät kahdestaan rivitaloasunnossaan kunnallisen kotihoidon ja sisareni avustamana. Varsinkin sisareni apu on elintärkeä, sillä liikuntarajoitteisina ja horjuvan terveyden takia he tarvitsevat useampikertaista päivittäistä apua. Onneksi sisareni asuu lähellä ja hän ainakin toistaiseksi jaksaa hoivata elämänsä ehtoopuolta eleleviä vanhempiamme. Sisareni ansaitsee haastavasta työstään tunnustuksen ja kiitokseni. Minun säännöllinen osallistumiseni vanhempieni hoitoon ei ole pitkän etäisyyden vuoksi mahdollista. Voin olla vain henkisenä etätukena sisarelleni. Onneksi on näitä yhteydenpitovälineitä. Kiitos Tarja.

Olen mielenkiinnolla seurannut synnyinpitäjäni ponnisteluja Suomen kuntien vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tilanne on siellä hieman samankaltainen kuin Haukiputaallakin. Palveluja pitäisi järjestää, mutta rahaa ei ole. Noormarkku onkin ottanut lusikan kauniiseen käteen ja päättänyt liittyä Poriin. Kuntarajan poisto tapahtuu ensi vuoden alussa siis varsin nopealla aikataululla. Ratkaisu tehtiin siellä valtuuston yksimielisellä päätöksellä, eikä siinä sukulaisteni mielestä ole minkäänlaista ongelmaa. Kun Porissa käydään töissä ja palvelutkin haetaan pääosin sieltä, ei liittyminen porilaisiksi tunnu heistä mitenkään vaikealta. Miksihän meillä täällä Haukiputaalla samanlaisessa tilanteessa vielä sinnitellään.

Sisarellani ja minulla on yhteisomistuksessa suvun entinen kotitorppa, jossa on muutama hehtaari metsää ja vanhan torpan rakennukset. Käväisin muutama vuosi sitten hakatulla pienellä ”metsäpläntillä” katsomassa sinne istutettujen kuusentaimien kuntoa. Yllätyksekseni havaitsin, että lähes kaikki taimet oli syöty. Jokaiselta taimelta puuttui latvus ja osa oli hävinnyt kokonaan. Lisäksi joku varsikin oli kaluttu paljaaksi. Oletan hirvien tai peurojen tehneen tuhojaan. Joka tapauksessa koko alue on istutettava uudestaan. Maksajasta ei vielä ole tietoa, mutta varmaan ainakin osittain se on omalla vastuulla.
Ihmeellistä asiassa on se, että tähän saakka hirville on kelvannut vain mäntyjen vuosikasvut, mutta kuusentaimet ovat saaneet olla rauhassa. Mikähän niille nyt on tullut, vai onko porukkaan eksynyt joku geenimuunneltukin.
Käväisi mielessä siinä sellainenkin, että hankin hirvikiväärin ja jään passiin.

Näin pääsiäisen aikoihin huomaa miten kevät etenee Suomessa hyvin eri tahtiin. N. 500 km Haukiputaalta etelään ei juurikaan ole enää lunta ja luonto heräilee talvihorroksestaan. Kotikyläni joesta jäät olivat lähteneet ja sinivuokot aloittivat kukintaansa. Myös linnut tekivät muuttoaan. Pohjanmaan vetisillä pelloilla näimme joutsen-, hanhi- ja kurkiparvia kosteikoissa ruokailemassa ja levähtämässä matkallaan pohjoisen pesimäpaikoilleen. Valkoisia pitkäkaulaisia lintuja oli paikoin satamäärin. Kohta niitä näkyy täälläkin, kunhan kevät sulattaa lumet ja vesien jäihin syntyy avantopaikkoja. Tervetuloa pohjoiseen

Sain matkatuomisina kevätflunssan. Olen yskinyt, köhinyt ja räkinyt kuten flunssassa kuuluukin. Olo ei ole oikein mukava, jonka jokainen flunssaa sairastanut tietää omasta kokemuksestaan. Toisaalta olen onnellinen, että tämä taitaa olla kohdallani ensimmäinen tämän sortin tauti melkein vuoteen. Ehkä vastustuskykyisyyteeni vaikuttaa se, että kuntoilen aika paljon, siis liikun ulkona. Hiihtokilometrejä on kertynyt ihan kiitettävästi. Tai mikä sitten lieneekään syy, mutta nyt tarttui sellainen virus joka läpäisi suojuksen ja pisti köhimään. Koetan nitistää sen kotikonstein juon lämmintä, lepäilen ja luen jonkun hyvän kirjan. Se vie ajatukset kurjasta olosta fiktioiden maailmaan.