Olen hiihdellyt tänä talvena vajaa 900 km ja nauttinut talvisista maisemista, luonnosta ja meren saarien rauhasta. Kun riittävän pitkälle merelle hiihtää, mantereelta kantautuva melu vaimenee ja ainoa ääni on tuulen suhina jäälakeudella. Satunnainen moottorikelkkailija rikkoo joskus hiljaisuuden, mutta muuten on varsin rauhallista.
On ollut todella loistavat aurinkoiset ja vähätuuliset säät hiihtää ja merellä voi hiihtää kestävällä hangella ihan missä vain. En ole enää aikoihin latupohjia kolunnut, vaikka ne hyvässä kunnossa ovatkin. Hanki kantaa joka puolella ja retkensä suunnan ja kohteen saa valita mielensä mukaan. Pidemmälle hiihtäessä on syytä kuitenkin ottaa huomioon tuulen suunta ja aloittaa matka mieluimmin vastaiseen, jolloin paluu on väsyneenä mukavampi tehdä.
Retkeni ovat kohdistuneet pääsääntöisesti johonkin saariin Riisiin, Röyttään, Kropsuun ja sieltä Virpiniemeen. Takaisin on joskus tultu metsälatuja pitkin. Saarissa on levähdys- ja nuotiopaikkoja, jotka ovat hyvässä kunnossa. Suosittelen käväisemään niin kauan kuin keväisiä hiihtokelejä riittää. Hankikanto kestää yleensä pari kolme viikkoa ja nyt alkaa olla pakkaskelien viimeisiä aikoja.
Joulun ajan talvimyrskyjen jäljiltä ulkosaarissa ja kareilla on valtaisia jääröykkiöitä, jotka muodostavat varsin arktisia näkymiä. Etelässä asuva vanhin poikani ihmetteli hänelle lähettämiäni kuvia. Hänen oli vaikea uskoa niitä Haukiputaalla otetuiksi. Luulisin, että suurimmalle osalle haukiputaalaisistakin ne ovat outoja ja katsomisen arvoisia luonnonmuodostumia. Lähimmät löytyvät Martinniemen majakan länsipuolelta ja Isoniemen edestä, siis aika läheltä. Kannattaa laittaa sukset jalkaan ja käydä katsomassa. Hanki kantaa kyllä kävellenkin, jos hiihtimiä ei ole.
Ei kun sukset jalkaan ja luontoretkelle meren avaraan ja valkeaan maisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti