Asiantynkää

Miniäni oli lukenut blogiani ja ihmetteli miksi kirjoittelen vain öisin. En tunnusta kirjoitelleeni, minä nukun silloin ja hyvin nukunkin. Jostain ihmeen syystä blogiini kirjautuu yöaika klo 02.45 tai jotain sinne päin. Saattaa olla niin, että tässä koneessani on jokin sisäinen kello, joka käy jotain muuta kuin reaaliaikaa. En ole oikein vihkiytynyt tietokoneeni kaikkiin saloihin, mutta onneksi minulla on taitava vävypoika, joka hallitsee tällaiset asiat. Taidanpa antaa hänen ratkaista pikku aikapulmani. Nyt kello on 20.46 ja odottelen saunan lämpiämistä. Luultavasti täydennän blogiani tällä jutulla saunan jälkeen. Pikku aikalisä jutun teossa on joskus paikallaan ja jotkut asiat voi sanoa pienen aikalisän jälkeen hi(enos)outuneemminkin.

Miniäni asettui Lahdessa demarien kunnallisvaaliehdokkaaksi. Olen siitä hyvin ylpeä. En ole häntä mitenkään patistanut. Hän vain kiinnostui asiasta ja otti yhteyttä sikäläiseen vaalipäällikköön ja niin meitä on nyt suvussa kolme demariehdokasta vaimoni, minä ja miniä. Hän on tarmokas ja tavoitteellinen nuori nainen ja tiedän hänen tekevän hyvän vaalityön ja myös saavan ääniä.

Olemme keskustelleet asiasta puhelimessa ja hän on hyvin kiinnostunut miten vaalityötä tehdään.
Lupasin auttaa kykyjeni mukaan.
On mielenkiintoista nähdä miten me vaaleissa menestymme. Lahdessa on tosin paljon vaikeampaa päästä valtuutetuksi kuin Haukiputaalla. Läpimenoon siellä tarvitaan jo useampi sata ääntä ja ensikertalaiselle se on kovan työn takana.
Ei se helppoa ole täälläkään, mutta olisi se upeaa kun meitä olisi kolme valtuutettu Lahdensivua, kaksi kunnan ja yksi kaupungin.
Mutta nyt saunaan kello on 21.30.

Pikku aikalisä vierähtikin yön mittaiseksi ja ihan hyvä niin. Lueskelimme vaimon kanssa aamun valtalehteä ja vaimo tapansa mukaan löysi sieltä hyvän kolumnin. Kiiminkiläinen runoilija Heli Slunga kirjoittaa kolumnissaan "Tragikoomisia naisia ja King Kong-tyttöjä" naisten alistamisesta ja hyväksikäytöstä. Hän toteaa mm: " Olen loputtoman kyllästynyt näiden naisten lynkkaukseen. Jos nainen on nuori ja hivenen bimbo, onko häntä tykitettävä loputtomasti sen takia? Onko hänet päästettävä aina julkisuuteen mokaamaan itsensä? Miksi tällaisia tragikoomisia mieshahmoja ei näy missään?"

Slungan tarkoittama komedienne, jota kaikki nauravat ja saavat lyödä kuin vierasta sikaa on Johanna Tukiainen, mutta kannattaa lukea koko juttu, se on hyvin tähän aikaan sopiva.

Vaimoni kävi remontissa.

Häneltä leikattiin oikean jalan nilkka. Siihen tehtiin jäykistysleikkaus ja samalla korjattiin jalan asentoa. Kävelyn pitäisi onnistua kipsin poiston jälkeen paremmin. Leikkaus sujui oikein hyvin muutaman päivän jälkipahoinvointia lukuunottamatta. Hoidossa ei myöskään ollut moittimista, se oli ammattitaitoista ja ystävällistä. Kiitoksia vain osasto Lyhkin ja 37:n lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle.

Nyt sitten kotona opetellaan kävelemään kipsikenkä jalassa kainalosauvojen avulla. On aika työlästä liikkua, kun korjattuun jalkaan ei saa ollenkaan varata. Asuntokin piti panna uuteen kuosiin liikkumisen helpottamiseksi. Matot pois, korokkeita tuoleille, sänky sai korkeammat jalat ja seiniin kahvoja nousemisen helpottamiseksi jne.

Apuvälineitä tarvittiin kainalosauvojen lisäksi melkoisesti, jotta kotona eläminen on alkanut sujumaan. Jalkaa ei saa rasittaa liikaa ja välineiden tehtävä on helpottaa liikkumista.
Meillä on Haukiputaalla hyvä ja toimiva välinevuokraamo, se on nyt koettu. Kaikkia tarvittavaa oli saatavilla ja sai opastusta laitteiden käytöstä. Lisäksi lainaus on käyttäjän kannalta hyvin edullista – vuokraus ei maksa potilaalle mitään. Tai maksaa, mutta verotuksen muodossa. Ei ole ainakaan tässä kunnallisessa palvelussa moittimista.

Olen nyt muutaman päivän harjoitellut omaishoitajan töitä. Työtä on piisannut, eikä kyse ole ihan perinteisistä miesten töistä. En nyt kuitenkaan ihan paniikissa oe, kun näitä kotiaskareita on tullut tehtyä ennenkin. Siivous sujuu ja ruoanlaittokin, että ei nälkää nähdä. Astianpesukone pese astiat ja pyykkikone pyykit. On se näin koneellistuneena nykyaikana helppoa. Onneksi tämä on meidän perheessä väliaikaista ja homman pitäisi parin kuukauden aikana helpottaa.

On hyvin opettavaista päästä itse kokemaan mitä elämä silloin on, kun perheessä on liikuntarajoitteinen toisten avun varassa oleva henkilö. Kokemus - vaikka vielä lyhytaikainen – on ollut avartava ja vahvistaa käsitystäni omais- ja kodinhoitajien työn tarpeellisuudesta. Kotiin tarjottava palvelu ja sen turvaaminen on hyvin tärkeä meille kaikille ikääntyville. Varmaan sitten aikanaan minullekin.

Ehdokashankintaa

Olen tehnyt kunnallisvaalien ehdokashankintaa.

Mielenkiintoista ja antoisaa työtä. Kaikki haastattelemani haukiputaalaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Vaikka vain muutaman olen onnistunut houkuttelemaan politiikan tekoon, on vastaanotto ollut kaikkialla myönteinen.
Yleensä ihmiset kokevat kohteliaisuutena ja arvostuksen osoituksena, kun olen ehdokkuutta esittänyt. He ovat olleet myös hyvin innostuneita keskustelemaan yhteisistä asioista. Olen heiltä saanut runsaasti vinkkejä asioista joita kunnassamme pitäisi korjata tai muuttaa.

Tällaiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen pitäisi olla aikaa muulloinkin, kuin vain vaalien yhteydessä. Monenlaiset asiat ovat mielen päällä, joita valtuutetun olisi hyvä kuulla herkällä korvalla. Liian usein yhteys kuitenkin katkeaa, kun vaalit ovat ohi ja kunnallispolitiikan arki alkaa.

Olen valtuutettuna usein ihmetellyt yhteydenottojen vähyyttä. Joskus kaipaisi oman toimintansa ja mielipiteensä tueksi myös äänestäjien kantaa. Siis myös vaalien välillä. Mielestäni päätöksenteko on helpompaa, jos tietää, että sen takana seisoo muitakin ja mitä isompi joukko sitä parempi.

Ehkä suurin haaste ehdokashankinnassa on ollut saada henkilö vakuuttuneeksi siitä, että hän todella pystyy olemaan päätöksenteossa mukana. Pelko tietojen ja taitojen vähäisyydestä on suuri. Toinen suuri kysymys on leimautumisen pelko. Mielessä liikkuu kysymyksiä: Mitä sanovat naapurit, työnantaja ja puoliso ja miten suhtautuvat ystävät ja sukulaiset, kun sukuun tuleekin yht´äkkiä poliitikko.

Olen kuitenkin aika usein onnistunut vakuuttamaan haastateltavani siitä, että asioiden hoito ei vaadi yli-ihmistä. Kysymys on yhteisten asioiden hoidosta ja että lähipiiri kokee yleensä hyvänä, kun joku hoitaa asioita heidänkin puolestaan. On työnantajankin etu, että työpaikalla on kunnan päättäjä.

Jostain syystä naisia on ollut vaikea saada kiinnostumaan ehdokkuudesta. Varsinkin nuoret perheelliset pienten lasten äidit kokevat itsensä kovin ylityöllistetyiksi. Perhe ja pienet lapset ovat usein vieneet voiton ehdokkuudesta. Olisiko syy meissä miehissä ja perinteisessä työnjaossa?
Vielä on kuitenkin mahdollisuus tulla mukaan ja muutama päivä aikaa täydentää listaa.

Naapurillani on Husky-tarha.

Tarha sijaitsee omakotitalon pihassa ja koiria siinä on vajaa kymmenen harmaaturkkista ja viirusilmäistä otusta. Hyvän näköisiä ja hyvin hoidettuja eläimiä ja vilkkaita. Laumaeläimiä kun ovat, myös ulvominen tapahtuu kuorossa. Joku aloittaa konsertin ja kohta muut yhtyvät siihen. Meidän alueella kun on muitakin koiraperheitä, niin kuoroulvontaan yhtyvät koko alueen koirat. Ei niiden konsertti päiväsaikaan kovin paljon häiritse, mutta joskus hiljaisina yön tunteina se kieltämättä hieman krassaa. Olen ajatellut, että ihan rajanaapureina asuvilla täytyy olla rautaiset hermot, kun juoksenteleminen ja konsertit ovat jokapäiväistä ohjelmaa.

Huskyt nimittäin päättävät silloin tällöin, että tarhassa olo saa riittää ja sitten mennään. Koirat hyppäävät yli aidan ja viilettävät laumana pitkin lähitienoota. Juoksu on ripeää ja lauma pysyy aika hyvin kasassa. Vaikka en ole mikään koiranvihaaja, en ole oikein tottunut vielä siihen, että ne yht`äkkiä ilmestyvät pihaani, nuuskivat nurkat kaikessa rauhassa ja menevät sitten menojaan. Toistaiseksi ei ole sattunut vaaratilanteita eikä päälle käymisiä, mutta viime vierailu pisti ajattelemaan.

Olin pihallani tyttärentyttären kanssa kun kolme huskya pyyhälsi paikalle. Suurten eläinten varoittamaton ilmestyminen säikäytti tytön. Huskyja kiinnosti pieni tyttö, mutta ehdin hätiin ja tilanne laukesi onneksi siihen. Tapauksesta kiinnostuivat myös lähinaapurin koirat, jotka tulivat paikalle reviiriään varjelemaan ja ärhentelemään ja seurauksena oli itkua ja kova huuto. En oikein halua ajatella mitä olisi voinut tapahtua, jos tyttö olisi ollut yksin pihalla.

Taidan käydä naapurissa keskustelemassa huskyjen kasvattamisesta. Oletan hänen asiallisena ja ammattitaitoisena koirankasvattajana ymmärtävän miksi asia askarruttaa minua. Huskyt saa varmasti pysymään aitauksessa, joka on tehty oikeaoppisesti niitä varten ja asiantuntijalla tarkastettu. Ulvomisen estäminen on sitten toinen juttu, mutta ehkä siihenkin jokin konsti löytyy.
Joskus elokuisen illan hämyssä on tehnyt mieli ulvoa lauman mukana, mutta vielä olen pystynyt hillitsemään itseni. Ehkä sitten syyskuussa jos muu ei auta.