Joulu on juhlittu, kinkut syöty, suklaat ja muut makeat nautittu. On löhötty, luettu ja liikuttu vain välttämätön. Seurauksia kannamme tuolla vyötärön seudulla , tai mihin ne ylimääräiset kuluttamattomat energiavarastot nyt sitten kasautuvatkin. Lisäkiloja näyttää kertyvän minullekin.
Vaikka kohonneen painon tietää muutenkin, piti käväistä vaa´alla varmistamassa asia. Lahjomaton osoitin näytti kahta lisäkiloa muutaman aikaisemmin kertyneen ylimääräisen lisäksi. Oli pakko lähteä lenkille – hiihtämään.
Olen joulun jälkeen käynyt joka päivä hiihtämässä. Kilometrejä on kertynyt hieman yli sata, joka edellistalviin nähden on aika vaatimaton määrä, mutta alku kuitenkin. Kertoja taitaa olla seitsemän, kun laskee mukaan joulua edeltävät pari lenkkiä. Ensimmäiset lenkit olivat aika takkuisia, mutta nyt alkaa jo sujua. Kummasti se elimistö tottuu liikuntaankin, eivätkä lihakset ole enää olleet viimeisten lenkkien jälkeen kovin kipeinä.
Ladut ovat yllättävän hyvässä kunnossa vähäisestä lumesta huolimatta. Hieman kovia ne ovat ja paikoin jäisiä, mutta ihan hiihdettäviä. Varsinkin pääladut Annalan kankaalta Kiviniemeen ja Virpiniemen kilpaladut. Tämän ovat huomanneet ihan kiitettävässä määrin myös muut haukiputaalaiset. Olen tavannut hiihtäessäni paljon kuntoilevia talvisesta hiihtoharrastuksesta nauttivia kuntalaisia.
Tänään pääsin viimein kaipaamalleni Haukipudas-hiihdon lenkille. Ura oli osittain tasoitettu. Kiitoksia ladun kunnostuksesta vastaaville kunnan työntekijöille. Pohja on hyvä, mutta paikoin vähäluminen. Lumen vähäisyys ei kuitenkaan ole latumestareiden vika, sitä vain ei yksinkertaisesti ole tullut tarpeeksi. Toivottavasti saamme sitä pian lisää.
En suosittele sille lenkille lähtijöitä laittamaan parhaita suksia jalkaansa, sillä omani saivat ainakin muutaman lisäuran pohjaansa. Jos on useampia hiihtimiä mistä valita, niin vanhemmat, kuluneet ja aiemmin naarmuuntuneet ovat näillä keleillä ihan hyvä valinta.
Ja ei kun lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti