Naapurillani on Husky-tarha.

Tarha sijaitsee omakotitalon pihassa ja koiria siinä on vajaa kymmenen harmaaturkkista ja viirusilmäistä otusta. Hyvän näköisiä ja hyvin hoidettuja eläimiä ja vilkkaita. Laumaeläimiä kun ovat, myös ulvominen tapahtuu kuorossa. Joku aloittaa konsertin ja kohta muut yhtyvät siihen. Meidän alueella kun on muitakin koiraperheitä, niin kuoroulvontaan yhtyvät koko alueen koirat. Ei niiden konsertti päiväsaikaan kovin paljon häiritse, mutta joskus hiljaisina yön tunteina se kieltämättä hieman krassaa. Olen ajatellut, että ihan rajanaapureina asuvilla täytyy olla rautaiset hermot, kun juoksenteleminen ja konsertit ovat jokapäiväistä ohjelmaa.

Huskyt nimittäin päättävät silloin tällöin, että tarhassa olo saa riittää ja sitten mennään. Koirat hyppäävät yli aidan ja viilettävät laumana pitkin lähitienoota. Juoksu on ripeää ja lauma pysyy aika hyvin kasassa. Vaikka en ole mikään koiranvihaaja, en ole oikein tottunut vielä siihen, että ne yht`äkkiä ilmestyvät pihaani, nuuskivat nurkat kaikessa rauhassa ja menevät sitten menojaan. Toistaiseksi ei ole sattunut vaaratilanteita eikä päälle käymisiä, mutta viime vierailu pisti ajattelemaan.

Olin pihallani tyttärentyttären kanssa kun kolme huskya pyyhälsi paikalle. Suurten eläinten varoittamaton ilmestyminen säikäytti tytön. Huskyja kiinnosti pieni tyttö, mutta ehdin hätiin ja tilanne laukesi onneksi siihen. Tapauksesta kiinnostuivat myös lähinaapurin koirat, jotka tulivat paikalle reviiriään varjelemaan ja ärhentelemään ja seurauksena oli itkua ja kova huuto. En oikein halua ajatella mitä olisi voinut tapahtua, jos tyttö olisi ollut yksin pihalla.

Taidan käydä naapurissa keskustelemassa huskyjen kasvattamisesta. Oletan hänen asiallisena ja ammattitaitoisena koirankasvattajana ymmärtävän miksi asia askarruttaa minua. Huskyt saa varmasti pysymään aitauksessa, joka on tehty oikeaoppisesti niitä varten ja asiantuntijalla tarkastettu. Ulvomisen estäminen on sitten toinen juttu, mutta ehkä siihenkin jokin konsti löytyy.
Joskus elokuisen illan hämyssä on tehnyt mieli ulvoa lauman mukana, mutta vielä olen pystynyt hillitsemään itseni. Ehkä sitten syyskuussa jos muu ei auta.