Olen kevään ja kesän aikana päässyt hoitamaan tyttäreni tytärtä Juliaa. Hän on reipas vuoden ja viiden kuukauden ikäinen nuori nainen, jolla vauhtia ja virtaa riittää. Näin eläkeikäisellä pitää joskus kiirettä , kun tyttö viilettää paikasta toiseen häntä kiinnostavien asioiden perässä.
Toistaiseksi homma on hoitunut hyvin ja tyttö viihtyy meillä.
Pitää olla myös ylpeä siitä, että hänen vanhempansa luottavat meidän isovanhempien lapsenhoitotaitoihin ja uskovat silmäteränsä meidän hoteisiimme.
Asia tuli ajankohtaiseksi joskus alkutalvesta, kun tyttäremme päätti suorittaa opiskelunsa loppuun ja opinnäytetyön teko vaati työrauhaa. Lupasimme ottaa pienokaisen päivähoitoon äidin opiskelun ajaksi ja näin auttaa omalla panoksellamme työn loppuun saattamista.
Näin sitten myös tehtiin ja Julia oli päivät meillä, kun äiti opiskeli ja suoritti loppuun opinnäytetyön.
Ei se ihan yksinkertaista ollut, sillä oman nuorimman lapsen hoidosta oli kulunut jo 23 vuotta ja olimme jo aika hyvin sopeutuneet kaksin elämiseen. Hoitoviikkoina piti opetella ihan oma elämisrytmi vauvan syöttäminen, nukuttaminen, vaipanvaihto ja pesu. Kyllä ne hoitoasiat kuitenkin nopeasti palautuivat mieleen ja homma tapahtuu jo ihan mallikkaasti eläkeläiseltäkin. Lapsenvaunujen työntäminen on ihan mukavaa ja saa itse samalla tarpeellista ulkoliikuntaa. Lisäksi naapureidenkin kanssa tulee juteltua huomattavasti useammin kuin ennen. Pienellä lapsella on ihmeellinen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen.
Lueskelin päivänä muutamana alueen valtalehden yleisönosastopalstaa ,jossa jotkut isovanhemmat varsin tylysti ilmoittivat lastenlasten hoidon kuuluvan näiden vanhemmille. He olivat oman kasvatusosuutensa tehneet ja lapsenlapset koettiin vain vaivana.
Tyttäreni oli myös lukenut jutun ja huolestuneena kyseli meiltä miten me isovanhemmuutemme tunnemme. Lohdutimme häntä, että vanhempia on monenlaisia ja että joidenkin kielteisiä kokemuksia ei pidä yleistää. Meille hänen lapsensa on aina tervetullut ja kokemuksemme hänen hoidostaan on pelkästään myönteistä. Hän suo meille myös ainutlaatuisen mahdollisuuden lapsensa kehityksen seuraamiseen ja mahdollisuuden vaikuttaa siihen.
Voiko olla sen ihanampaa olentoa kuin pieni lapsi joka innosta hihkuen tulee mummolaan huutelee mummua ja tuvvaa, pyrkii syliin, halaa ja suukottaa ja on kuin kotonaan.
En pidä mitenkään rasittavana ja kohtuuttomana lapsenlapsemme hoitamista silloin tällöin. Hän oli viikonloppuna yökylässäkin ja ollut jo useamman kerran aikaisemminkin. Viihtymisongelmia ei ole ollut ja syöttäminen, joka on vaihtunut sottaavaksi syömiseksi, vaippojen vaihtaminen, vaatteiden pukeminen ja ulkoiluttaminen sujuu kuin vanhoilta tekijöiltä.
Ihan sujuvasti näin Tuffaltakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti