Kansaa vaivaa jouluhysteria

Viikonloppu vierähti Porissa Noormarkun kylässä. Kuntaliitoksen myötä kotikylästäni on nyt tullut osa Poria. Vanhempani viettävät eläkepäiviään Noormarkun kaupunginosassa sijaitsevassa palvelutalossa, Snällin tuvassa. Olen heistä jo aikaisemmin kertonutkin.
Asuminen lähes satavuotiailta vanhemmiltani, sujuu vielä jotenkuten palvelutalossa. Liikkuminen ja omatoimisuus on kuitenkin sen verran heikentynyt, että vaihto tehostetumman hoidon paikkaan voi kohta olla edessä. Aika näyttää miten käy.

Matka täältä Haukiputaalta sinne Porin kupeeseen on aika pitkä ja autolla en viitsinyt tällaisessa loskakelissä lähteä ajamaan. Onneksi junayhteydet pelasivat hyvin, eikä joulutungosta vielä ollut. Junassa on ihan tilavaa ja mukavaa matkustaa. Siis aivan toista, kuin lentokoneessa.

Joulukin on kohta. Tarkkaan laskien viiden päivän päässä on jouluaatto. Joka tuutista tulee jouluaiheista kamaa. Postilaatikko pullottaa mainoksia ja kaupoissa ihmiset juoksevat hiki päässä silmät kiiluen, tavaroita hamstraten. Kansan on vallannut jälleen kerran jouluhysteria ja kulutusjuhlat käyvät kuumana. Ihmisen hyvyys ja joulumieli mitataan tavaramäärinä ja pakettien paljoutena. Ehkä kaupallisuus on kansantulon kannalta välttämätön, mutta ei sillä joulurauhan kanssa ole mitään tekemistä. Ja pikku riimittely tähän loppuun:
”Kun Visa kassalla vingahtaa, niin joulurauhan sielu saa."
Onneksi vielä voi valita ja krääsäkisoihin ei ole pakko osallistua .
Hyvää Joulua kuitenkin.
Pena

”Lopsa” levällään Canarian auringossa

”Lopsa” levällään Canarian auringossa

Käväisimme koko perhe viikon lomareissulla Canarialla. Tarkemmin Playa del Inglesissä Maspalomasissa. Suomalaisen mittapuun mukaan oli lämmintä. Keskimäärin +22 astetta ja hieman tuulista, mutta aurinkoista. Varsinkin perheen pienin nautti täysin siemauksin hotellin lasten uima-altaan lämpöisestä vedestä. Hän olisi jaksanut pulikoida altaassa vaikka koko ajan. Lapsiperheille hotellilla oli ihan kiitettävästi muutakin ohjelmaa.
Meillä varttuneemmilla uiminen jäi muutamaan kertaan, mutta auringosta tuli sen sijaan nautittua täysimääräisesti. Itselleni mielenkiintoisinta antia oli saariretki, jossa oli mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin ja saaren luontoon.
Kun edellisestä Canarian matkasta oli vierähtänyt jo useampi vuosi, oli kokemus ihan tuore ja mielenkiintoinen. Sen voi sanoa, että hintataso oli selkeästi korkeampi kuin edelliskerralla ja kaikesta, jota ei etukäteen ollut tilannut, joutui maksamaan. Mitään ylimääräistä ei kuulunut matkan hintaan. Hinnat ovat ainakin Suomen tasoa ja joissakin tapauksissa korkeammat. Aina sai olla ”lopsa” levällään teki tai meni minne vain. Palvelu kyllä pelasi, mutta rahalla ja ”riksaa” piti myös muistaa antaa. Rahalla niin hymy kuin kumarruksetkin irtosivat herkemmin.

Lentomatkat olivat luku sinänsä. Koneeseen ahtauduttiin 50 x 60 cm istuintilaan, jossa sitten yli 6-tuntinen matka taittui polvet koukussa, lähes liikkumatta. Selkänoja kallistui n. 10 cm ns. makuuasentoon. Vain vessareissut toivat vaihtelua liikkumattomuuteen ja silloin tietysti liikkui koko penkkirivi, kun ohitustilaa ei ollut. Vessoja oli neljä ja kaikkiin kymmenien ihmisten jono. Se etu jonottamisessa oli, että polvia ei tarvinnut pitää koukussa, mutta pitkä jonotusaika veti kyllä jalat ristiin. Ruokailu keskipaikalla oli todellista taidetta, vain ranteita ja leukoja oli mahdollista liikuttaa. Jollain ihmeen konstilla se kuitenkin onnistui ilman suurempia kömmähdyksiä. Laitoin pusakan ja housut pesukoneeseen kotiin tullessani.
Kaikenlaisista kokemuksista se ihminen on valmis maksamaan jopa tuhansia euroja.

Mietin lisäksi, että kuinkahan hohdokas työympäristö on täyteen ahdettu matkustamo, jossa on myytävä virvokkeita (lue viinaa), arpoja, tuliaisia ja jaettava ruoka-annoksia ja kahvia useampaan kertaan. Lisäksi siivottava valtava määrä kertakäyttötavaraa yms. Tämä kaikki tehdään hymyillen ja kännisiä opastaen n. 8 km korkeudessa meluisan ja ahtaan lentokoneen käytävällä. Ehkä siitä pitää riittävän hyvällä palkalla.

Mutta vaihtelu virkistää ja kokemukset avartaa. Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu.

Kukahan paljastaisi valejohtajat.

Tiedotusvälineissä on parin viikon aikana käyty vilkasta keskustelua ns. valelääkäreistä. Valelääkäri on henkilö, joka toimii lääkärinä ilman muodollista pätevyyttä. Tässä pisimpään jatkuneessa tapauksessa hoidettavat olivat vanhuksia. Meillä vanhuksilla nyt ei ole niin väliä, sillä siinähän kaikki voittavat jos loppusuoralla vähän avitetaan ja maaliviivan ylittää hieman nopeammin. Siinä ei lääkärikunnankaan maine mene, kun annetaan epäpätevän hoidella tällaiset asiat.
Yksi valehoitajakin on kaivettu esiin ja suurin huomio näyttääkin nyt kohdistuvan häneen. Mitähän tässä tehosyynissä vielä paljastuukaan. Näistä muutamista esimerkkitapauksista ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, mutta ns. yksityinen terveydenhoitopuoli johtaa tätä kisaa selkeästi. Onkohan niin, että rahan hankinnan huumassa tuollainen pikkuseikka kuin pätevyys ja ammattitaito ovat sivuseikkoja, tai jopa häiritsevät tuottoisaa bisnestä. Valvova viranomainenkin on joutunut tehosyyniin ja ihan aiheesta. Sen pitäisi olla tarkkana ja valveilla, että tällaisia ei pääsisi syntymään. Mistä niille korkeapalkkaisille johtajille oikein maksetaan, jos eivät hoida tehtäviään.
Kukahan paljastaisi nämä valejohtajat.

Hei pitkästä aikaa

Hei pitkästä aikaa

Kun edellisestä kirjoituksesta tällä sivulla on kulunut yli kaksi vuotta on parempi kun ei selittele mitään.
Aloitan siis alusta.
Presidentinvaalit ovat käynnissä ja kaikki mahdolliset ehdokkaat on nimetty. Tai oikeammin Vasurit vahvistavat ehdokkaansa vasta sunnuntaina, mutta lopputuloshan on jo tiedossa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Kokoomuslainen ehdokas olisi ylivoimainen ja mielipidemittausten mukaan onkin, mutta kuten aikaisemmista vaaleista tiedämme kisoissa pitää jaksaa maaliin saakka. Halosen valinnasta muistamme miten varmoina pidettyjen porvariehdokkaiden vauhti hiipui loppumetreillä ja jo kolmannen kerran demari tuli valituksi Suomen tasavallan presidentiksi. Huolehtikaamme siitä että näin käy nytkin.

Kesän huippuhetket savusauna ja hillasuo

Teimme vaimoni kanssa perinteisen kesälomamatkan syntymäkuntaani Noormarkkuun. Käymme siellä säännöllisesti muutaman kerran vuodessa mm. vanhempiani tapaamassa.
Lomamme vietämme isäni n. 150 v. vanhassa syntymätorpassa, joka edelleen on kesäisin asuttavassa kunnossa ja jonka olemme pyrkineet säilyttämään mahdollisimman alkuperäisessä asussa. Siellä ei ole juuri mitään nykyajan mukavuuksia, ei sähköä, vesijohtoa tai viemäröintiä ja peseytymistilana vanha savusauna. Siis varsin askeettiset olosuhteet, muta muuten todella upea paikka – varsinkin savusaunan lempeät tuoksuvat löylyt. Miljööstä huokuu vuosisatainen perinne ja ympäristön kiireettömyys ja rauha. Valitettavasti torpan käyttöä rajoittaa yli viidensadan kilometrin etäisyys.

o o o
Vanhempani ovat yhdeksänkymmentäviisivuotiaita virkeitä vanhuksia. He muuttivat Noormarkun palvelutaloon ”Nällin Tupaan” keväällä. Oikeampi nimi taitaa olla Snäll, mutta paikallisessa kielenkäytössä nimi on muuttunut Nälliksi. Tähän saakka vanhempani ovat asuneet rivitalossa kahdestaan kunnallisen kotiavun ja siskoni avustamana. Terveyden ja liikuntakyvyn heikentyessä he sitten keväällä päättivät muuttaa täyden palvelun laitokseen.
He ovat saamaansa palveluun hyvin tyytyväisiä. Varsinkin isä, joka äitiä enemmän liikuntarajoitteisena tarvitsee ulkopuolista apua nauttii siitä, että aamulla herätetään ja puetaan, päivällä saa hoitoja ja illalla pestään ja laitetaan yöpuulle. Henkilökunta huolehtii kiitettävästi ja muiden asukkaiden kanssa voi seurustella.
Myös meidän lasten näkökulmasta heidän ratkaisunsa oli onnistunut. Haukiputaalta käsin heidän tukemisensa on ollut satunnaista ja etäisyydestä johtuen mahdotontakin. Eniten heidän päätöksensä helpottaa sisartani, joka naapurissa asuvana on vastannut vanhempiemme hyvinvoinnista, toiminut lähes omaishoitajana. Vanhempieni toive on, että he saisivat mahdollisimman kauan nauttia nykyisestä huolenpidosta. Sitä toivon minäkin.

Seuraan mielenkiinnolla miten Pori tulee hoitamaan nyt hyvin järjestetyt vanhuspalvelut Noormarkun liittyessä vuoden vaihteessa kaupunkiin.

o o o
Kuka tietää mikä on niin arvokas marja, että jokaiselle on kumarrettava erikseen? No se on Haukiputaan hilla, sillä sen verran harvakseltaan niitä tänä vuonna on. Vaikka ennusteet eivät suurta hillasatoa luvanneetkaan, suolle piti kuitenkin mennä. Veri vetää tarpomaan vetisiä nevoja, koluamaan metsäisiä suosaarekkeita ja hikoilemaan helteessä. Oman piristeensä hillastukseen tuovat tuhannet itikat, paarmat ja kärpäset, joita ei millään torjunta-aineilla saa pysymään pois kimpusta. Kaiken vaivan kruunasi kuitenkin muutama hillalitra, jotka talven varalle säilöin pakasteeseen. Ne ovat todella arvokkaita marjoja.
Jaa, että mistä hillat löysin? Sen verran voin opastaa, että länsipuolella kuntaa on liian vetistä ja eteläpuolella sijaitsee Oulu. Muista suunnista kannattaa lähteä etsimään.

Kesämietteitä

Kesä on vihdoin tullut tänne Haukiputaallekin. Hellettä pukkaa niin että tällaista pohjoisen elävää ihan hirvittää. Joku sanoi, että ei pidä valittaa jos kerran vuodessa on vähän lämpimämpääkin. Kylmä kausi on sen verran pitkä, että muutaman viikon lämmin jakso on ihan paikallaan.
Sovitaan että se on näin.
o o o
Olen tehnyt kattoremonttia. Korjaan asuntoni yli kolmekymmentä vuotta vanhaa huopakattoa. Mielenkiintoista puuhaa, kun sitä ei ammatikseen tee. Miettimiseen menee vähintään yhtä paljon aikaa kun katon tekoon. Parempi kuitenkin harkita ja kysellä asiantuntijoilta, kuin kärsiä väärin päällystetyn katon aiheuttamista ongelmista. Hankalimpia paikkoja ovat savupiipun ja ilmastointiputkien juuret. Helleilma ei ole huopakaton tekoon ollenkaan sopiva. Huopa kun lämmetessä alkaa pehmetä ja sen käsittely ei silloin onnistu. Olenkin työskennellyt iltaisin kun aurinko ei enää lämmitä. Onneksi työ alkaa jo olla voiton puolella.
o o o
Remontin teossa on myös vaaransa, putosin nimittäin katolta. N. kolmen metrin pudotus tikkaiden luiskahdettua alta oli lopettaa koko katonkorjauspuuhan. Jostain omituisesta syystä vammoja ei tullut muualle kuin oikean jalan pikkuvarpaaseen, joka onkin sitten ollut varsin kipeä. Se on lisäksi turvoksissa ja ainoat kengät jotka sopivat jalkaan ovat sandaalit ja lenkkarit.
Katonkorjaukseen tuli muutaman päivän tauko, mutta nyt se taas sujuu.
Vaimon diagnoosi oli, että kyllä sinne yläpäähänkin joku vamma tuli, kun kiipesin katolle varvas turvoksissa muutaman päivän potemisen jälkeen uudestaan.
o o o
Pikkuvarpaan hoito oli oma episodinsa. Soitin terveyskeskukseen ja kyselin josko pääsisin lääkärin vastaanotolle ja selitin mitä oli tapahtunut. En päässyt. Sain sen sijaan ohjeet teipata varvas toiseen varpaaseen ja tukea kipeytynyt kohta muutenkin urheiluteipillä. Tein työtä käskettyä ja linkkasin teipatulla varpaalla puolitoista viikkoa. Särkyä ja turvotusta se ei poistanut, mutta aiheutti melkoisen ihottuman teipatulle alueelle. Nyt hoidan säryn lisäksi ihottumaakin, mutta ilman teippiä. Varvas on hieman kuin eri paria ja epäilen, että sille on lopulta annettava muutakin kuin teippihoitoa ja Lamysilia edellyttäen, että pääsen vihdoin lääkäriin. Mutta se on sitten jo eri tarina.
o o o
Haukiputaan Kunta on päättänyt paikata kunnan heikkoa taloudellista tilannetta harkitsemalla investointiensa toteuttamista ns. PPP-mallilla. Kirjainyhdistelmä tulee hienosta englanninkielisestä nimestä, jota en muista enkä osaisi lausuakaan. Suomeksi ja pelkistäen se tarkoittaa investointien rahoittamista osamaksulla ja lainanoton välttämistä. Haukiputaan poliittista valtaa pitävien porvarien kannalta lainanoton lisääminen vaarantaa kunnan säilymisen itsenäisenä ja lisää Ouluun liittämisen paineita. Porvarien mielestä saa maksaa mitä vain, kunhan pelikenttä säilyy omissa käsissä.
PPP-mallille voisi antaa ihan suomenkielisenkin nimen. Ehdotan seuraavaa: ”Perusteellisesti Päin Persettä-malli” tai ”Porvari Porvari Porvari-malli”. Viimeksi mainittua ehdotti valtuustoryhmämme nuorin jäsen, Henri Kylen. Jos joku keksii vielä kuvaavamman nimen, niin siitä vain.


Pentti Lahdensivu

Terveyskeskuksesta hyvää päivää, olette ottaneet yhteyttä

Olen potenut flunssaa kohta kolme viikkoa. Kuvittelin sen menevän ohi pienellä niiskutuksella ja lievällä kuumeilulla, muta tämä näyttää olevankin ärhäkkää laatua. Olen makoillut voimatonna, räkäisenä ja yskien kohta kolme viikkoa. Lopulta uskoin, että ei tämä kotikonstein häviä ja soitin terveyskeskukseen. Diagnoosi kuului poskiontelotulehdus, jota hoidetaan antibiooteilla. Itse asiassa arvasin tautini laadun, sillä olen vastaavaa potenut aikaisemminkin.

Ihmettelivät terveyskeskuksessa miksi en ole tullut aikaisemmin. Jotenkin sitä vähättelee flunssaa ja ajattelee selviytyvänsä vaivoistaan kuumalla mehulla ja särkylääkkeillä. Ehkä siinä on sitäkin, että ei halua tiukassa taloudellisessa tilanteessa kamppailevan kunnan vähäisiä perusturvan voimavaroja käyttää omasta mielestään turhaan. Toisaalta ajoissa hoidettu vaiva on varmaan yhteiskunnallekin edullisempi kuin pitkään venynyt ja kallista erikoissairaanhoitoa kaipaava operaatio.

Lehtien yleisönosastoilla mielipiteitään esittävät moittivat usein terveyskeskukseen pääsyn hankaluutta. Itse pääsin pienen odottelun jälkeen keskustelemaan vaivastani hyvin asiallisen henkilön kanssa ja sain vastaanottoajankin samalle päivälle. Mielenkiintoista oli, että lääkärin sijasta minut ohjattiin sairaanhoitajan pakeille. Hän tutki minut hyvin ammattitaitoisesti ja totesi vaivani laadun. Lääkkeet tautiini määräsi kuitenkin vielä lääkäri. Ihan järkevää tehtävien jakoa ja tehokasta terveydenhuollon voimavarojen käyttöä.

Olette varmaan huomanneet, että terveyskeskus on ottanut käyttöönsä uuden palvelumuodon. Jos puheluun ei ehditä vastaamaan sinne voi jättää soittopyynnön ja terveyskeskuksesta soitetaan takaisin. Asiakkaan ei itse tarvitse jonottaa linjoilla pitkiä aikoja, vaan odottaa yhteydenottoa kotona. Tämä siis kiireettömissä tapauksissa ja vielä saman päivän aikana. Toimii kuulemma hyvin, mutta yhteydenottopuhelut työllistävät melkoisesti, kertoi minua hoitanut sairaanhoitaja.

Kaikkein hankalinta on ollut kestää liikkumattomuutta. Ulkona on ollut loistavia hiihtokelejä, yöpakkasten ansiosta varmaan parhaimmat hankikannot vuosiin. Järki sanoo kuitenkin, että nyt on oltava paikallaan ja podettava tauti pois. Liiallisella hätäilyllä viivytetty toipuminen voi pilata koko kesän.